Siikaa valkoisen kastikkeen kera

Valmistettiin siikaa päivälliseksi. Siika on itse laitettuna uusi tuttavuus, niinpä valmistusvinkkejä piti hakea netistä. Kalan pinnat kuivattiin talouspaperilla, jotta mausteet imeytyisivät paremmin kalaan. Maustevoiseos valmistettiin kuivatillistä, sitruunaöljystä, sormisuolasta, sitruunapippurista, sitruunan mehusta ja voista. Seos levitettiin kalan ulko- ja sisäpintoihin. Kalan kanssa laitettiin samalle pellille puolikkaat perunat paistumaan. Perunat maustettiin mustapippurilla ja suolalla. Lisäksi perunoiden pintaan valutettiin rypsiöljyä.

 

Siika ja perunat mausettuina ennen paistamista

 

Ruoka valmista 40 minuutin paiston jälkeen



Kalan paistuessa siitä irtoava rasva ja mausteseos antavat perunoille lisämakua. Siika- ja perunapellillistä paistetaan uunissa noin 40 minuuttia 200 asteessa. Siialle valmistetaan kastikkeeksi valkokananmunakastike. Oikein maukas ja ehkä jopa terveellinenkin päivällinen syntyi 10,80 euroa maksaneesta tarjoussiiasta.

Stallhagen Dunkles

"Stallhagen Dunkles on tumma ja voimakas olut, jossa makeat ja kirpeät sävyt ovat tasapainossa." Näin lukee olutpullon takaetiketissä. Valmistajan luonnehdintaa voi pitää oikeaan osuneena. Aikaisemmin en ole olutta maistellut, vaan kysessä on aivan uusi tuttavuus. Uuden tuttavuuden tekee mielenkiintoiseksi se, että se on Ahvenanmaalla valmistettu.

Olut on hyvin tumman ruskeaa, täyteläisen makuista, eikä siinä mielestäni ole mitään ärsyttävää makuvivahdetta. Tasapainoista siis. Maku tuo mieleen makeutensa vuoksi joitain samoja vivahteita kuin on kotikaljassa. Olutta suussa pyöriteltyäni olin aistivinani jälkimaussa myös sikarin aromeja. Stallhagenin tumma lager jättää pitkän jälkimaun. On siis täyttä tavaraa, joten etiketin "slow beer"-maininnalle on katetta. Oikein miellyttävä tuttavuus rauhalliseen nautiskeluun.

Munapekonileivät salitreenin jälkeen

Lähdettiin kuntosalille todella kevyellä aamupalalla. Puolentoista tunnin treenit heti aamutuimaan. Sauna lämpiämään, jotta kuntoilun jäleen pääsee heti virkistäytymään. Saunan jälkeen alkaa tulla jano ja vatsakin muistuttaa kevyeksi jääneestä aamupalasta. Päätettiin valmistaa aamupäivän aamupalapöytään munalla ja pekonilla ryyditetyt leivät ja pirtelöä. Aamupalan jälkkäriksi keitettäisiin espressosta maidon kanssa latet.

Pekonit paistetaan pannulla kunnolla kypsiksi. Paiston jälkeen pekoneista liiat rasvat talouspaperiin imeytymään. Pastinpannulta kaadetaan enimmät pekonin rasvat pois ja lisätään hieman voita. Muodostuneessa rasvaseoksessa paistetaan pinnat ruispaahtoleipäviipaleisiin. Leipien päälle sivellään aiolia makua antamaan ja leivän kuivuutta poistamaan. Majoneesin päälle salaattia mauksi ja väriksi. Salaatin päälle koostetaan paksuksi kerrokseksi munakokkelimassa. Kokkeliseokseen on munien lisäksi laitettu kermaa, pippuria ja suolaa. Leivälle munakokkelin päälle nostetaan paistetut pekonit ja vielä hieman lisää majoneesia tuubista.

Leipien vahvoja makuja raikastamaan valmistetaan pirtelö. Juoma muodostuu kevytmaidosta, bulgarianjogurtista, pakastemansikoista ja sokerista. Ainesosat sauvasekoittimella sekaisin ja juomat laseihin. Tuloksena kauniin vaaleanpunainen, raikastava ja täyteläinen juoma.

Aamupalan jälkiruoaksi valmistetaan maitokahvit. Mutteripannuun espressokahvia ja keittolevylle valmistumaan. Samalla maitoa lämmitetään keittokattilassa, jotta juomasta saadaan riittävän lämmin. Maidon kanssa pitää olla varovainen, ettei se ala keittymään. Silloin maitoon tulee keittyneen maidon maku, mikä ei ole tavoiteltavaa. Latet siirrytään nauttimaan ruokapöydän ääreltä pehmeämmille olohuoneen sohville. Treenin jälkeen espressokahvin aromit virkistävät mukavasti väsymyksen hiljalleen hiipiessä puseroon.

Samuel Smith's Oatmeal Stout

Tapahtui mukava myönteinen yllätys. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt löytää nuoruudessani muutamia kertoja maistamaani herkullista olutta. Muistelin pullon olleen kapea, etiketin kenties sininen ja oluen nimen olleen ehkä joku Smith. Muistan maistaneeni tuota olutta joskus vuonna 1999 tai 2000. Olut oli lähes mustaa ja maultaan aivan erinomaista. Nyt huomasin Alkossa Samuel Smithin stout-oluen. Joko tuo on samaa, mitä olin yli kymmenen vuotta sitten nauttinut tai ainakin saman valmistajan olutta.

Samuel Smith's Oatmeal Stout on hyvin tummaa, lähes mustaa. Oluessa voi maistaa siirapin, paahtuneen maltaan, karkin ja ehkä jopa mämmin makuja. Oluesta jää kirpakka jälkimaku. Olut on Herold Bohemian kanssa suosikkini. Jos näitä kahta vertaa keskenään, on Oatmeal Stout terävämpi, Herold Bohemian ollessa pehmeämpi.

Takkamakkara - miehinen iltapala

Tänä talvena on tullut lämmitettyä takkaa useasti. Kun ulkona on ollut jäätävän kylmää, on päivän päätteeksi ollut mukava istahtaa takan lämmön ääreen. Siinä on tullut lehdet luettua ja nettiä selailtua. Poltetuista puista muodostuu punaisena hehkuva hiillos. Se on useasti ollut makkaran ystävälle ylitsepääsemätön houkutus. Pari pätkää grillimakkaraa on tullut usein laitettua paistumaan.

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua ruuan terveellisyydestä tai sen epäterveellisyydestä, lisäaineista ja ruokapakkausten sisältöjen harhaanjohtavuudesta. Kenellekään ei liene epäselvää, että lenkkimakkara valmistetaan varsinaisen lihan lisäksi teuraseläimen leikkuujätteistä. Makkaran sisältöä jatketaan esimerkiksi silavalla, kamaralla, lisäaineilla ja vedellä. Näin saadaan ns. lihamakkarasta lihan kaltainen pötkylä. Olenkin lenkkimakkara mukaan lukien nimittänyt leikkisästi monia elintarviketeollisuuden tuotteita rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Siitä huolimatta nämä monien terveydelle haitallisten ainesosien summa maistuu hyvälle. Makunautintoa tulee vielä lisättyä Turun tulisella sinapilla. Niin epäterveellistä, mutta aah niin hyvää.

Ajokelejä odotellessa

Aurinko nousee päivä päivältä korkeammalle. Tänäänkin iltapäivällä tuntui mukavasti auringon lämmittävä vaikutus. Räystäiltä tippui vesi auringon sulattaessa lunta hitaasti, mutta varmasti. Kieltämättä alkaa kesää kaivata päivä päivältä enemmän. Aivan malttamattomana odotan kesän tulevia moottoripyöräreissuja. Olo on vähän kuin joskus pienenä, kun joulupukin tuloa odotteli. Nyt ei voi muuta kuin fiilistellä. Kevällä järjestetään moottoripyöristä kiinnostuneille erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi Jyväskylän Moottoriklubi ry järjestää 9.-10.4. Jyväskylän Hipposhallissa moottoripyöränäyttelyn. Lisäksi netistä löytyy kosolti fiilistelyyn sopivaa materiaalia.

Samppanjaa ja makeisia

Etsittiin Alkosta kuohuviiniä. Yllätykseksi havaittiin edullinen samppanja. Juoma oli Louis Massing -nimeltään. Päätettiin kokeilla sitä, sen samppanjaksi edullisen hinnan vuoksi. Katsoin Alkon nettisivuilta hankinnan jälkeen tuotetta tarkemmin ja totesin sen olevan toiseksi halvin samppanja Alkon valikoimassa.

Pullo jäähdytettiin kylmäksi, sillä mielestäni sekä kuohuviini että samppanja pitää olla hyvin viilennettyä. Silloin raikas maku tulee hyvin esille. Ensimmäisissä lasillisissa juomassa oli isot runsaat kuplat. Louis Massingin maku on luonnollisesti samppanjana hyvin kuiva. Maku tuntui jotenkin puhtaalta, ei mitään häiritsevän oloisia sivumakuja. Juoman mukana nautittiin suklaita. Makeisina oli vaaleita Raffaello-palloja ja tummempia Ferrero Rochereita. Ferrero Rocherit ovat sekoitus maitosuklaata, hasselpähkinää ja nougatkreemiä. Raffaellot ovat mantelin ja kookoskreemin yhdistelmä. Raffaellot ovat suosikkejani muutenkin ja mielestäni maistuivat shamppanjan kanssa erinomaisilta. 

Fuller's London Pride

Tänään ruokaostoksilla osui silmiini punaetikettinen englantilainen olut, Fuller's London Pride. Fuller'sin nimi oli ennästään tuttu, sillä Alkosta on tullut aiemmin hankittua Fuller'sin ESB -olutta. Siitä onkin muodostunut yksi suosikkiolueni. Päätin kokeilla tätä tutun valmistajan maitokauppavahvuista vaihtoehtoa.

Olut näyttää lasissa kauniin kuparin ruskealta. Maussa voin aistia hedelmäisyyttä ja ehkä jotain hunajan maun vivahteita. London Pride on oikein oivallisen makuinen. Sukulaisuus Fuller's ESB:hen on helposti tunnistettavissa. Olut vie väkisin ajatukset kesään. Jotenkin tuntuu, että tämä olut on parhaimmillaan kylmänä kesäisellä terassilla rauhallisesti nautittuna.

Miksi asunnot ovat Suomessa niin kalliita?

Talousasioita seurattuani yksi asia minua on erityisesti ihmetyttänyt. En voi millään käsittää, miten Suomen kaltaisessa periferiassa asunnot maksavat niin paljon. Enkä ole ainut, joka asiaa on kummastellut. Toki kylmä ilmastomme vaatii esimerkiksi eristämiseltä huomattavasti enemmän kuin jossakin lämpimämmässä paikassa. Ymmärtäisin asuntojen hinnan, jos Suomessa rakennukset olisivat poikkeuksellisen laadukkaasti tehtyjä. Minulle on kuitenkin muodostunut kuva pahimmillaan surkuhupaisan laaduttomasta suomalaisesta rakentamisesta. Kun jututtaa ihmisiä rakentamisesta ja seuraa kirjoituksia rakentamisen laatuongelmista, selviää pian suomalainen tapa rakentaa ja remontoida.

Julkisuudessa on esitetty epäilyjä varsinkin pääkaupunkiseudun rakentamiseen pesiytyneestä harmaasta taloudesta. Nuo epäilyt vain vahvistavat omaa käsitystäni osan alalla toimivien yritysten moraalista. En toki halua yleistää laaduttomuutta ja vilppiä yleiseksi tavaksi toimia. Varmasti suurin osa rakennusalan toimijoista toimii laadukkaasti ja rehellisesti. Itse olen ainakin sattunut saamaan ammattimaista rakennuspalvelua.

Olen seurannut useamman vuoden ajan Kauppalehden keskustelupalstaa, jossa asuntojen hinnoista on väännetty monta keskusteluketjua. Suomessa asuntojen hintakehitys on mielestäni irtaantunut ansiokehityksestä jo aikaa sitten. Ajureina ovat toimineet todella alhaiset markkinakorot, pitkät laina-ajat, korkovähennysoikeus ja yleinen asenneilmasto omistusasumisen auvoisuudesta. Ihmetyksekseni finanssikriisi taivutti asuntojen hintoja Suomessa vain aivan nimellisesti. Toivottavasti suuria asuntolainoja ottaneet ovat miettineet tarkasti ratkaisunsa. Lainanottajien tulee huomioida odotettavissa oleva vaatimaton palkkakehitys, nousevat korot ja elämisen kallistuminen nousevien verojen myötä.

Rakentajat, pankit, asunnonvälittäjät ja mediakin pyrkivät pitämään asuntokaupan mahdollisimman aktiivisena. Kaikkien näiden itresseissä on vilkas kauppa ja korkeat hinnat. Mielestäni on kummallista, että asunnonomistajat tuntevat varallisuutensa kasvavan asuntojen hintojen noustessa. Onhan asia osittain näin, mutta mielestäni tällainen ajattelu on petollista. Joutuuhan isompaan asuuntoon muuttava maksamaan aina enemmän välirahaa. Minusta suomalaisten etu olisi kohtuuhintainen asuminen. Edullisemman asumisen jälkeen rahaa jäisi enemmän kaikkeen muuhun.

Herold Bohemian Black Lager

Aloitetaanpa oluiden kavalkadi uusimmalla löydöllä, josta tuli välittömästi suosikkini. Pidän tummista täyteläisistä oluista. Varsinkin talvisaikaan tummat oluet maistuvat takan ääressä hitaasti nautittuina erityisen hyviltä. Tummissa, maultaan täyteläisissä oluissa on se hyvä puoli, että usein riittää kun yhden nautiskelee.

Uusimpaan suosikkiini törmäsin puoli vahingossa. Päätin valita Alkosta sellaista tummaa olutta, jota aikaisemmin en ollut maistanut. Valintani oli tsekkiläinen Herold Bohemian Black Lager. Olut on hyvin tummaa lageria, lähes mustaa. Maku on kuin juuri minulle tehty. Oluessa on alkoholia 5,2%, joten pullon sisältämästä 0,33 litran makuelämyksestä ei liikaa humallu. Mielenkiinnosta kävin katsomassa asiantuntijoiden arvioita oluesta Olutinfo-blogista. Erinomaiseksi olivat raatilaisetkin arvioineet suosikkini. Itse kuvailisin olutta Alannah Mylesin biisin sanoin: "Black Velvet".

Hedelmäjogurttiannos aamupalaksi

Lauantaiaamuna on mukavaa herätä loivasti päivään. Aamupalaksi nautittiin virkistävä annos hedelmistä ja jogurtista. Aamupalakulhoihin koostettiin pohjalle turkkilaista jogurttia, kermavaahtoa ja makeutukseksi hieman juoksevaa hunajaa. Maitotuotteiden päälle laitettiin makua tuomaan paahdettuja pähkinöitä ja mysliä. Paahtaminen voimistaa pähkinöiden makua ja tuo mukavan paahtuneen tuoksun. Pähkinöiden lisäksi salaattiin koostettiin reilusti hedelmiä. Salaatin raikastavin osuus muodostuu banaanista, appelsiinista, kiivihedelmästä ja viinirypäleistä.

Kuhaa, risottoa ja tomaattimozarellasalaattia

Sovittiin parhaan ystävän kanssa viikonloppuvierailu tälle viikonlopulle. Pian alkoi pohdinta, mitä vieraalle tarjotaan ruuaksi. No joskus elämässä palaset loksahtavat kohdalleen kuin aivan itsestään. Uusi työkaverini oli jo kerran aikaisemminkin toimittanut kuhaa ruuaksi laitettavaksi. Kuin tilauksesta vierailua edeltävänä iltana saapui tekstiviesti: "Nyt olisi kuhaa tarjolla." Vastasin, että sopii mainiosti. 

Vieraskin osallistettiin ruuan valmistukseen, näin meillä on ollut ennenkin tapana. Tehtiin porukalla paistettua kuhaa, risottoa ja tomaattimozarellasalaattia. Kolmesta kuhafileestä jokainen file leikattiin kolmeen osaan. Kuhat maustettiin suolalla ja valkopippurilla. Fileet laitettiin maustumaan puolikkaan sitruunan mehuun noin tunniksi. Ennen pannulla voissa ja sitruunaöljyssä paistoa kuhat kieputellaan korppujauhoissa kauttaaltaan. Pannulla kaunis rusketus kalafileille molemmin puolin ja sen jälkeen kuumaan uuniin vielä hetkeksi paistumaan.

Lisäkkeeksi kuhalle sopii valkoviinillä, sipulilla ja parmesaanilla ryyditetty risotto. Lisäksi vahvoja makuja leikkaamaan päätettiin valmistaa tomaattimozarellasalaatti. Salaattiin makua antamaan avokadoa, mustapippuria, sormisuolaa ja sitruunaöljyä.

Ruokajuomana nautitiin samaa viiniä, mitä käytettiin ristoton valmistuksessa eli Torreksen viinitalon Chardonnay-rypäleestä valmistettua Gran VinaSol -valkoviiniä. Viini ei ollut ennestään tuttu, vaan säkällä Alkosta valittu. Ruokaillessamme todettiin, että ruokien ja juoman liitto toimi mainiosti. Lieneekö aistimukseen myönteisesti vaikuttanut aperatiiviksi hyvin jäähdytetty saksalainen Deinhard Medium Dry -kuohuviini.

Hetken ruokailun jälkeen ruokaa sulateltiin ja jälkimakuja nautiskeltiin. Sitten makean jälkiruuan kimppuun. Jälkiruokana nautitiin turkkilaisesta jogurtista ja kermasta hyydytetty pannacottaa. Pannacottaa makeuttamaan ja makua tuomaan valmistettiin makea kahvisiirappikastike. Siirappi oli melkein liiankin makea, mutta niin jälkiruuat hävisivät parempiin suihin. Niin päivälliseksi nautittiin työkaverin pyydystämää kalaa ja makuelämys jaettiin rakkaan ystävän kanssa. Jaettu elämys on parhain nautinto.

Parempaa tuottoa metsästä

Sanotaan, että "Suomi elää metsästä". Olen miettinyt, että Suomi ja suomalaiset voisivat elää huomattavasti leveämmin metsästä. Miten tämä olisi mahdollista? Mitä pitäisi tehdä?

On aivan ymmärrettävää, että metsillä on muutakin merkitystä omistajilleen kuin pelkkä taloudellinen merkitys. Metsillä on maisemallista merkitystä esimerkiksi asutuksen lähettyvillä ja vesistöjen äärellä. Metsä tarjoaa marja- ja sienipaikkoja. Metsällä voi olla myös merkitys alueena, joka kasvaa omistajalleen mieluisia puuyksilöitä.

Tässä kirjoituksessa otan kantaa niihin metsäalueisiin, jotka ovat käytöltään ja käsittelyltään metsätalouskäytössä. Eli toimet näillä alueilla tähtäävät tuottavaan metsän kasvatukseen. Minusta monet periaatteessa talouskäytössä olevat metsikköalueet ovat vailla aktiivista metsänhoitoa. Nuoret metsät ovat epämääräisiä pöpelikköjä. Tai varttuneemmat puustot kasvat aivan liian tiheässä, niin että puiden kasvaminen isoiksi rungoiksi vaarantuu. Eikä ole vanhuuttaan pystyyn kuoleva metsäkään harvinaisuus. Tulee mieleen että, heikosti hoidetussa metsässä metsänomistaja tai -omistajat tyytyvät pankkitilin kaltaiseen olemattomaan tuottoon. Vaihtoehtona olisi mahdollisuus oikeilla ja oikea aikaisilla toimenpiteillä saavuttaa obligaatioiden tai jopa osakkeiden tuotto. Ja mikä parasta, ilman obligaatioiden ja osakkeiden sisältämää riskiä.

Millä käytännön toimilla sitten parempaan tuottoon olisi mahdollisuus päästä? Mielestäni vastaus on: tekemällä metsänkasvatuksen työvaiheet ajoissa ja kunnolla. Taloudellisesti tehokkain tapa kasvattaa metsää on kasvatusketju, jossa vanha metsä uudistushakataan, taimikko perustetaan joko luontaisesti tai keinollisesti, tarvittaessa taimien heinääminen, esiperkaus eli vesakon raivaaminen pois, taimikon harventaminen, harvennukset ja viimein päätehakkuu. Metsän kasvatuksen tuoton kannalta on äärimmäisen tärkeätä kuinka kauan taimikon perustamisesta päätehakkuuseen kuluu aikaa. Jos metsikön kiertoajan alkupuolella laiminlyödään kokonaan hoitotöitä tai niistä myöhästytään useilla vuosilla, on sillä ratkaisevaa merkitystä tuoton kannalta.

Esimerkiksi hoidetussa metsässä Etelä- tai Keski-Suomessa saatetaan kuusitaimiston perustamisesta oikeilla hoitotoimenpiteillä päästä uudistamishakkuuseen 60-70 vuodessa. Jos metsähoitotöihin tai kasvattamiseen suhtaudutaan välinpitämättömästi, saattaa päätehakkuun tuomaa tiliä joutua odottamaan 90-100 vuotta. Hoidetun metsän ja hoitamattoman metsän kiertokulun aikaero voi olla siis 30 vuotta. Tuona aikana hoidetun metsän jälkeinen uusi puusukupolvi ehtii kasvaa jo parhaillaan jopa ensiharvennusvaiheeseen. Näiden esimerkkien perusteella uskallan väittää, että Suomen metsäomaisuudesta olisi saatavalla aktiivisemmalla metsänhoidolla huomattavasti lisää tuottoa. Lisäksi oikea-aikaisella lannoituksella voi olla saatavilla huomattava lisätuotto. Lannoitus tehdään metsikön kiertoajan loppupuolella ja sillä tähdätään arvokkaimman tukkiosan kasvattamisen tehostamiseen.

Edellä esittämät ajatukset perustuvat omiin kokemuksiin ja Metsäntutkimuslaitoksen mittauksiin ja laskelmiin. Näen metsissä mahtavan tuottopotentiaalin. Vuosikymmenet metsänkasvatus on tähdännyt arvokkaan tukkipuun kasvattamiseen saha- ja vaneriteollisuudelle. Pienemmät rungot ja tukkien latvat ovat menneet kuituteollisuudelle sellun ja paperin raaka-aineeksi. Viime vuosina osa pieniläpimittaisesta puusta, hakkuutähteistä ja kannoista on otettu talteen energiaksi. Energiakäyttö hakee muotoaan ja tulee jatkossa kehittymään. Energiapuusta saattaa tulla tulevaisuudessa merkittävä artikkeli metsänkasvatuksessa eräänä puutavaralajina.

Aktiivisemmalla metsänhoidolla olisi myös alueellista merkitystä. Metsätalouden tulot ovat nykyään merkittäviä maaseudun ihmisille, vaikka metsien omistus on siirtynyt yhä enemmän kaupungeissa asuville. Metsässä tehtävät toimenpiteet työllistävät monia maakuntalaisia ja tarjoavat näin työtä ja tuloja maaseudulla asuville. Jos metsien energiakäyttö lisääntyy poliittisten päättäjien kaavailujen mukaan, tarjoaa se maaseudun ihmisille lisää työtä ja tuloja.

Hajautus on sijoittajan ilmainen lounas

Sijoittajan ilmainen lounas on hajautus, sillä se tasaa kokonaissijoituksen arvon vaihteluita. Sijoittamisessa sitä haetaan sijoittamalla eri omaisuusluokkiin. Eri vaihtoehtoja ovat esimerkiksi osakkeet, obligaatiot, korkosijoitukset, raaka-aineet, asunnot ja kiinteistöt. Ajoituksen riskiä pienennetään jakamalla hankinnat pidemmälle aikavälille. Osakkeissa ja korkosijoituksissa ostojen hajauttaminen pienempiin osiin on helppoa, kiinteistöissä niiden arvokkuuden vuoksi vaikeampaa. Osakesijoittamiseen sisältyy yhtiökohtainen riski. Riskiä pienennetään sijoittamalla useampaan yhtiöön, jotka mielellään toimivat eri toimialoilla. Sijoittaessaan johonkin yhtiöön, sijoittajan tulevat tuotot ovat kiinni yhtiön menestyksestä. Osakkeen arvo muodostuu yhtiön tulevista voitoista maksetuista osingoista. Sijoittajan tuotto muodostuu osingoista ja osakkeen mahdollisesta arvon noususta.

Mikä sitten voi mennä vikaan? Missä piilee osakkeiden riski? Riski on siinä, että sijoittaa väärään yhtiöön. Yhtiö saataa valmistaa tuotetta tai tuottaa palvelua, joka uuden keksinnön myötä menettää kysynnän. Myös sijoittajat ovat saattaneet hinnoitella osakkeen liian optimistisesti yhtiön tuleviin voittoihin nähden. Riski piilee varsinkin talouden nousuhuumassa. Silloin kun kaikki näyttää menevän parhain päin, osake hinnoitellaan liian optimistisesti riskit unohtaen. Kun talouteen sitten tulee häiriöitä, muuttavat ne yhtiön tuotto-odotuksia. Tämä realisoituu sijoittajalle osakkeen hinnan laskuna. Tästä johtuvat siis osakkeen hinnan muutokset, jotka osakkeenomistaja joutuu omistajana hyväksymään. Tästä riskin sietämisestä sijoittaja palkitaan riskittömämpiä sijoituksia paremmalla tuotolla. Osakkeiden pitkän välin vuotuinen tuotto-odotus on noin kymmenen prosentin luokkaa.

Itse aloitin sijoittamisen osakerahastoilla, joissa rahaston kautta sai pienehköilläkin summilla yhtiökohtaisen hajautuksen. Osakerahastoissa rahat hajautetaan useisiin yhtiöihin. Pankkien tai rahastoyhtiöiden hallinnoimissa rahastoissa on yleensä merkittävät hallinnointikulut. Prosentti tai pari hallinnointipalkkiota ei kuulosta paljolta, mutta on käytännössä merkittävä kuluerä. Pitkäjänteisessä sijoittamisessa on tärkeää pyrkiä minimoimaan kulut, jotta sijoittaja saa maksimaalisesti tuottonsa. Osakerahastoille on edullisimpia vaihtoehtoja. Ideksirahasto sijoittaa edullisin kuluin indeksiä mukaillen. Tällainen tuote on esimerkiksi Seligson rahastoyhtiön suomalaisiin yhtiöihin sijoittava rahasto. Seligsonilla on myös osakkeen kaltainen sijoitustuote, ETF. Siinä yhteen tuotteeseen sijoittamalla saa hajautuksen Helsingin pörssin 25 suurimpaan yhtiöön.

Yksittäisten yhtiöiden osakkeisiin sijoittaminen on myös kustannustehokasta. Kaupankäyntikuluista johtuen tulisi ostettavien osake-erien olla vähintään 1000 euron suuruisia, jotta kustannukset pysyvät kurissa. Hajautuksen voi hoitaa sijoittamalla vähintään viiteen eri yhtiöön. Itse olen ostellut osakkeita 1000 - 3000 euron erissä. Vuoron perään suosikkiyhtiöitäni, jolloin sekä ajallinen että yhtiökohtainen hajautus tulee hoidetuksi.

Vastuuvapaus. Tämä kirjoitus ei ole sijoitussuositus. Vain kertomus omista kokemuksista.

Sijoitusharrastukseni taustaa

Aloitin sijoittamisen vuoden 1999 syksyllä. Olin saanut opinnot päätökseen ja päässyt vuoden alusta töihin. Työpaikka tuntui turvatulta, joten olin valmis miettimään riskisiäkin sijoitusvaihtoehtoja säästöön jääville rahoille. Tuolloin asuin vanhempieni osakehuoneistossa, joten asuminen oli edullista. Taloudessa elettiin voimakasta nousukautta. Pankit ja rahastoyhtiöt markkinoivat aktiivisesti sijoitusrahastojaan. Kiinnostuin osakerahastojen tuottomahdollisuuksista.

Ymmärsin jo tuolloin, että hyvää tuottoa ei voi saada ilman riskiä. Niinpä päätin perehtyä osakesijoittamiseen. Luin Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan ja Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren Vaurastuminen [varteenotettava vaihtoehto] -kirjan. Vaikka itse en ole varsinaisesti taloutta opiskellut, olivat molemmat teokset helposti ymmärrettäviä. Mieleeni jäi Puttosen ja Kivisaaren esittämät rikastumisen mahdollisuudet. Heidän mukaansa vaurastua voi naimalla rikkaan, lottovoitolla, menestyksekkään yrityksen perustamisella tai sijoittamalla pörssiosakkeisiin. Miettiessäni todennäköisyyksiä noille vaihtoehdoille, päätin yrittää vaurastumista osakkeiden avulla.

Sijoitin syksyn 1999 ja talven 2000 aikana osake- ja yhdistelmärahastoihin. Tuolloin elettiin teknologiahuumaa. Rahastojen arvot nousivat nopeasti, sillä teknologiayhtiöiden osakkeiden arvot olivat kovassa nousussa. Muistan näin jälkikäteen hyvin, että varoittelevia kommenttejakin kuului markkinoiden arvostuksista. Teknologiaosakkeissa maksettiin hurjista tulevaisuuden tuotto-odotuksista. Sijoitusharrastuksen jatkumisen kannalta tuli tehtyä järkevä liike. Kun osakearvostukset ja sitä myöten rahastojen arvot tuntuivat liian korkeilta, mietin mitä tehdä. Kuin sattumalta tarjoutui sopiva pieni asunto ostettavaksi. Lunastin suurimman osan rahastoista. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisi pitänyt lunastaa kaikki rahastot. Pörssit kääntyivät useammaksi vuodeksi laskuun kevään 2000 jälkeen. Jouduin asunnon hankintaan varten ottamaan merkittävän määrän lainaa, mutta ainakin huonekalujen hankinnan sain rahoitettua rahastoista saaduilla voitoilla.

Laskevien osakemarkkinoiden aikaan 2001-2003 aloitin perehtymisen osakesijoittamiseen. Tuolloin seurasin kirjoituksia ja arvioita eri yhtiöistä. Päätin ostaa osakkeita, kun talouden toipuminen teknokrapulasta alkoi varmistua. Niinpä syksyllä 2003 ostin netin kautta ensimmäiset osakkeeni. Sijoitin Marimekkoon, Fortumiin ja UPM-Kymmeneen. Minulla on vieläkin osakesalkussani noita ensimmäisiä hankintoja. Nyt voi todeta, että nuo osakevalinnat osuivat kohtuullisesti kohdalle. Kaikkien noiden yhtiöiden arvostus on nyt vähintään sama kuin hankintahetkellä. Lisäksi kaikki yhtiöt ovat maksaneet vuosittain mukavat osingot. Osakesijoittajaa on verotuksellisesti suosittu, sillä osingoissa on ollut huojennettu pääomavero.

Kasvatin osakesalkkuani uusilla sijoituksilla eri yhtiöihin lisäten yrityskohtaista hajautusta. Kun taas 2007 alkoivat yritysten arvostukset tuntua haastavilta, lopetin osakkeiden hankinnat. Ylimääräisestä käteisestä tein määräaikaisia pankkitalletuksia. Talletuskorot taisivat olla noissa jotain 4-5% luokkaa. Näin jälkikäteen arvioituna olisi konepajaosakkeet kannattanut myydä. Finanssikriisin aikaan niiden arvostukset suorastaan romahtivat. Taas jälkiviisaana voi todeta, että kun taloudessa tuntui kaikki menevän pieleen syksyllä 2008 ja talven 2009 aikana, olisi pitänyt kaikki käteinen raha työntää osakkeisiin. Niin ja tehostaa tuottoa ottamalla halpaa lainarahaa osakesijoituksiin. Näin suurta riskiä en ollut kuitenkaan valmis ottamaan. Olen kuitenkin ollut sijoittajana varovainen, vaikka osakkeisiin olen sijoittanutkin ajoittain isolla osuudella.

Viimeiset pari vuotta olen lisännyt sijoitusteni osakeosuutta. Perusteluina valinnoilleni matalat korot, talouden oletettu elpyminen ja finanssikriisin myötä alhaiset osakkeiden arvostukset. Myös vaihtoehtoisten sijoitusten huonot tuotto-odotukset ovat jättäneet osakkeet lähes ainoaksi vaihtoehdoksi. Toki kulta olisi ollut hyvä sijoituskohde, mutta kukapa tietää vaikka siinä on parhaillaan hintakupla?

Minulla on tavoitteena sijoittaa markkinatilanteen niin salliessa ylimääräiset rahat osakkeisiin. Keväisin saaduilla osingoilla ostan lisää osakkeita, jolloin osakkeiden lukumäärä kasvaa vuosittain. Lisääntyvän osakeomistuksen pitäisi pitkässä juoksussa tuottaa yhä enemmän osinkoja. Tavoitteena on, että osingot olisivat joskus tulevaisuudessa merkittävä palkan jatke. Jos osakesalkkua voi kasvattaa vuosien varrella suunnitellusti, voi se olla myös merkittävä vanhuuden turva. Olen siis markkinoilla pitkällä tähtäimellä. Tyylini ei ole spekuloiva päiväkauppa, siihen ei osaamiseni riitä. Tavoitteena on pitkäjänteinen osakesäästäminen, jossa osakkeita hankitaan lisää. Lisätuottoa voi saada, jos osaa markkinoiden arvostushäiriöt hyödyntää. Eli ostoista pidättäytyminen arvostushuipuilla ja reilummat hankinnat markkinoiden ollessa pelon vallassa.

Osakesijoittajana aika on rahaa, koska korkoa korolle ilmiö voimistuu ajan kuluessa. Siksi olenkin hieman harmitellut, kun en hankkinut osakkeita jo opiskeluaikana. Jos tämä teksti kannustaa Sinua sijoittamisen aloittamisessa, hyvä niin. Mitä nuorempi olet, sitä paremmat mahdollisuudet Sinulla on. Sijoittamiseen kannattaa perehtyä, jotta suurimmilta hölmöilyiltä voi välttyä. Jossain vaiheessa riski kannattaa ottaa ja aloittaa. Sitten harrastus vie todennäköisesti mukanaan. Niin minulle ainakin kävi.

Vastuuvapaus. Tämä kirjoitus ei ole sijoitussuositus. Vain kertomus omista kokemuksista.