Takkamakkara - miehinen iltapala

Tänä talvena on tullut lämmitettyä takkaa useasti. Kun ulkona on ollut jäätävän kylmää, on päivän päätteeksi ollut mukava istahtaa takan lämmön ääreen. Siinä on tullut lehdet luettua ja nettiä selailtua. Poltetuista puista muodostuu punaisena hehkuva hiillos. Se on useasti ollut makkaran ystävälle ylitsepääsemätön houkutus. Pari pätkää grillimakkaraa on tullut usein laitettua paistumaan.

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua ruuan terveellisyydestä tai sen epäterveellisyydestä, lisäaineista ja ruokapakkausten sisältöjen harhaanjohtavuudesta. Kenellekään ei liene epäselvää, että lenkkimakkara valmistetaan varsinaisen lihan lisäksi teuraseläimen leikkuujätteistä. Makkaran sisältöä jatketaan esimerkiksi silavalla, kamaralla, lisäaineilla ja vedellä. Näin saadaan ns. lihamakkarasta lihan kaltainen pötkylä. Olenkin lenkkimakkara mukaan lukien nimittänyt leikkisästi monia elintarviketeollisuuden tuotteita rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Siitä huolimatta nämä monien terveydelle haitallisten ainesosien summa maistuu hyvälle. Makunautintoa tulee vielä lisättyä Turun tulisella sinapilla. Niin epäterveellistä, mutta aah niin hyvää.