Kerron blogissani moottoripyöräilystä, ruuasta ja juomista. Kirjoitan lisäksi tuotteiden ja palvelujen laadusta. Kerron myös, miten rahalle voi saada tuottoa pitkäjänteisellä sijoittamisella.
Olen tullut vakuuttuneeksi, että ihminen elää hyvin vähemmilläkin hiilihydraattimäärillä kuin mitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositukset suosittavat. Parhaimmillaan vähähiilihydraattinen ruoka on myös yhtä maistuvaa kuin virallisesti terveellinen ruoka.
Lohifilettä paistettiin uunissa valkoviinissä ja sitruunamehussa. Kalan lisäkkeeksi keitettiin muutamat kananmunat. Munien päälle annoksia koostettaesssa pienet määrät majoneesia. Vihreää salaattia vielä lisukkeeksi. Kalan päälle kaadoin pienen määrän sitruunaoliiviöljyä. Öljystä tulee helppo kastike, joka antaa myös lisämakua. Paistetun lohen kanssa nautittiin itävaltalaista Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein -valkoviiniä. Viini oli uusi tuttavuus. Mielestäni viini ei sopinut kovin hyvin tämän kalaruuan makujen kanssa yhteen. Viinissä oli hedelmäinen maku, josta kuitenkin muuten pidin. Viinin voisin kuvitella soveltuvan erinomaisesti nautiskeluun kesäiltana.
Nautittiin maistuva päivälliskokonaisuus niukilla hiilareilla. Tämän ruuan jälkeen ei vatsaa turvota ja nälkä pysynee loitolla koko illan.
Pohdin sunnuntaiaamuna, lähtisinkö moottoripyöräilemään vai jäisikö kotosalle odottelemaan iltapäiväksi lupailtuja ukkosia. Aamulla aurinko paistoi niin matkaamaan houkuttelevasti, että päätin lähteä tällä kertaa ajelulle Keski-Suomeen. Forecan sadetutka näytti pohjoisesta lähestyvää sadetta alkuillaksi.
Kävin kuvaamassa Päijänteen ylittävän Korpilahden Kärkisten sillan. Vaikka pysähdyin vain hetkeksi kuvaamaan tien laitaan, tuntui kuin aurinko olisi porautunut ajotakin selästä läpi.
Korpilahden Kärkisten silta
Jämsänkosken ja Petäjäveden välillä pysähdyin hetkeksi varjoisalle pysäkille. Kuvasin idyllisen tien läheisyydessä kasvavan männyn. Puu kasvoi Keski-Suomen vuoden kyläksi valitussa Koskenpäässä. Multian jälkeen alkoi taivas käymään niin synkäksi, että arvelin sateen olevan vain ajan kysymys. Jonkin ajan jälkeen alkoikin sitten sataa kunnolla. Vähensin sateeseen liittyvän voimakkaan tuulen takia marssinopeuttani. Muistissani oli viime kesän ukkosen aiheuttamat syöksyvirtaukset Keski-Suomessa.
Uuraisille mennessä sade loppui ja tien pinta oli taas kuivaa. Taivaalla näkyi tummia pilviä vähän siellä sun täällä. Tankkasin pikaisesti Palokassa, vaikka pieni kahvitauko olisi tuntunutkin mukavalta. Ukkonen jyrähteli uhkaavasti. Jyväskylän keskustaa ohittaessani ukkonen oli jo hyvin lähellä. Salamat näkyivät kirkkaina valojuovina taivaalla. Ukkosen jyrähtely oli hyvin kuultavissa, vaikka korvatulpat korvissa vaimensivatkin enimmät äänet. Jyväskylän jälkeen alkoi taas sataa. Näkyvyys kävi heikoksi voimakkaasta sateesta johtuen. Onneksi ajolenkki oli jo loppumaisillaan, sillä kuuroluonteiset sateet muuttuivat jatkuvammaksi sateeksi.
Kulunut viikko on ollut tosi helteinen. Niinpä en ole viitsinyt lähteä arkena moottoripyörän päälle hikoilemaan. Nyt sään ennustetaan muuttuvan radikaalisti. Siksi päätin lauantaina lähteä matkaan nauttimaan Suomen suvesta koko iltapäiväksi.
Suuntasin kulkuni siirtymätaipaleen jälkeen suosikkimaisemiini Asikkalan Kalkkisiin ja Pulkkilanharjulle. Pulkkilanharjulla oli avattu Karisalmen sillan vieressä oleva kesäkahvilakioski. Niinpä pysähdyin nauttimaan tapojeni mukaan kahvin ja grillimakkaran. Istahdin nauttimaan niitä varjoisaan pöytään motoristin ja pyöräilijän seuraan. Tämä motoristi osoittautui aktiiviseksi juttukaveriksi. Pian selvisi, että hän edusti sitä osaa moottoripyöräilijöitä, jotka ymmärtävät pyörien tekniikkaa. Minä taas kuulun siihen osaan, jonka on huollatettava pyöränsä osaavemmilla. Toki tämä tekninen osaamattomuus ei vähennä yhtään ajamisesta saatavaa nautintoa. Hyvä niin.
Pulkkilanharjulla kioski oli avannut kesäkautensa
Aikamme kolmen porukassa keskusteltuamme, tämä tekniikkaa ymmärtävä motoristi kertoi olleensa polkupyörällä vakavassa onnettomuudessa. Mopoilija oli vasta-auringon sokaisemana ajanut tämän polkupyörällä liikenteessä olevan motoristin päälle. Hän oli kolarin seurauksena kaatunut ja lyönyt päänsä. Yhteentörmäys oli aiheuttanut tälle kaverille aivovamman, jonka myötä hän oli joutunut jäämään työelämästä pois. Arvelin, että pyöräilykypärä olisi varmaan estänyt vamman. Tämä motoristi totesi, että ilman pyöräilykypärää hän olisi todennäköisesti kuollut. Tapahtuman opetus on kahtalainen. Kannattaa käyttää turvavarusteita ja kannattaa elää ja nauttia silloin kun voi. Kaveri tuumasi, että "Sitkuelämää" ei kannata elää. Ihmisten kanssa jutellessa saataa oppia elämän perusviisauksia.
Moottoripyöräreissuni jatkui kesäkahvilasta Iso-Äiniön kautta Hollolan kirkonkylää kohti. Lahden keskustan jälkeen pidin pienen tankkaustauon Kivistönmeän Shellillä. Etsin rakennuksien suoman varjoisan parkkipaikan, johon pysähdyin nautiskelemaan valkosuklaisen Magnum-jäätelön ja kylmän Frezza-juoman. Eräs autoilija päätti hyödyntää samaa varjoista kohtaa. Hän kertoi heti autosta noustuaan olevansa itsekin motoristi. Hän arveli, minun tarkenevan ajoasussani hyvin helteisessä säässä. Kaveri oli aivan oikeassa.
Mutkainen tie Pulkkilanharjun ja Iso-Äiniön välillä
Suuntasin kulkuni Lahden ja Heinolan väliselle vanhalle tielle. Sieltä poikkitietä kohti Pajulahden urheiluopiston seutua. Ruuhijärven kylällä pysähdyin kuvaamaan tienvarressa kasvavia lupiineja. Ruuhijärveltä lähestyessäni Vierumäkeä, päätin vielä ajaa kohti Nastolaa. Puhtaasti mutkaisen tien houkuttelemana.
Vierumäeltä siirryin Heinolaan vanhaa kantatietä ja suuntasin kulkuni klassisen mutkaiselle ja mäkiselle Marjoniementielle. YouTubesta löytyy Marjoniementieltä videopätkiä, joista yksi esimerkki seuraavassa.
Tiellä oli 60 km/h -nopeusrajoitus, mutta siitä huolimatta mutkat tuntuivat tiukoilta. Ajamiseen ja ajolinjoihin piti oikein keskittyä. Päällysteen loppumisen jälkeen piti taiteilla jokunen kilometri soratietä. Siitä selvittyäni kävin nauttimassa kupillisen kahvia Mani-Baarissa Kalkkisissa. Paluu Keski-Suomeen sitten jo tutuiksi tulleiden Nuoramoisten ja Kalhon kylien kautta. Noin seitsemän tuntia leppoisaa moottoripyöräilyä mutkaisista teistä ja taukopaikoista nauttien. Maisemien ikuistamista blogiin ja jatkuvaa pientä hikoilua.
Valitsin tämän skotlantilaisen oluen maisteluun ruokakaupan valikoimasta. Belhaven on Skotlannin vanhin itsenäinen panimo, jonka valmistama tämä kirkas tumman ruskea olut on. Lasiin kaadettaessa McCallum's Stoutin muodostama vaahto katoaa pian. Olut tuoksuu ja maistuu makealle. Maun ensivaikutelma muistuttaa makeaa käymätöntä kotikaljaa. Tarkemmin makuvivahteita hakiessa oluessa voi aistia rommin aromeja ja hedelmäisiä makuja. Olut jättää makean jälkimaun, mutta ei mielestäni häiritsevissä määrin. Maistelemani Stout-olut on kevyttä ja helppoa juoda. Voisin kuvitella oluen kesäiselle terassille ja uskon maistelevani tätä makeaa McCallum'sia joskus toistekin.
