Salaattia, palvilihaa ja samppanjaa

Vappuaattona ystävä tuli juhlistamaan vappua. Päätettiin valmistaa päivällinen monista pääasiassa kylmistä ruoka-aineksista. Broilerisalaatti koostettiin salaatista, tomaatista, fetajuustosta ja paistetusta marinoimattomasta broilerista. Broilerifileet leikattiin pieniksi paloiksi ja paistettaessa maustettiin suolalla ja kurkumalla. Kurkumamauste toi myös kanapaloihin kauniin keltaisen värin.

Pöytään katettu savulihalajitelma sisälsi sianlihasta valmistettua palvikinkkua, savustettua hevosta ja palvilammasta. Leipäsiksi oli valmistettu vaaleaa paahtoleipää palvikinkulla, persikalla, kirsikkatomaatilla ja mustapippurilla ryyditettynä.

Chorizomakkarat leikattiin ohuiksi viipaleiksi ja paistettiin voissa pannulla. Makkaroiden tulinen maku jakoi ruokailijoiden mielipiteet. Omasta mielestäni ne maistuivat erinomaisilta, sillä pidän tulisista ja täyteläisistä mauista.

Ehkä joidenkin kauhistukseksikin nautimme edellisten savuisten makujen kanssa Alkon edullista samppanjaa, Louis Massingia. Porukalla mietittiin, olisiko punaviini ollut parempi vaihtoehto. Todettiin kuivan samppanjan sopivan palvilihojen ja salaattien kanssa hyvin yhteen.

Kasteel Donker

Hankin vappuviikonlopuksi Alkosta oluita, jotka ovat minulle uusia tuttavuuksia. Parin tunnin moottoripyöräilyn jälkeen on mukava istahtaa nojatuoliin nautiskelemaan tuhdista oluesta. Tällä kertaa maisteltavana on belgialainen matalassa ja leveässä pullossa oleva Kasteel Donker. Väriltään olut on läpikuultavan ruskeaa. Olut muodostaa lasiin kaadettaessa nopeasti häviävän vaahdon.

Olut on aivan erilainen maultaan, kuin mihin olen tavallisesti tottunut. Kasteel Donker on todella makean makuista. Olut muistuttaa hieman makeaa kotikaljaa. Maukeuden seasta voi maistaa hunajan ja siirapin makuvivahteita. Oluen tuoksukin on vahvan makea. Olutta on helppo juoda, mutta tuhdin 11 prosentin alkoholipitoisuutensa ja paksun maun myötä olut on parhaimmillaan hitaasti nautittuna. Oluen makua maistellessa tulee mieleen, että tämä saattaisi toimia sikarin kanssa kesäisen lämpimälllä iltaterassilla. Yleensä pidän sikarin kanssa sopivana kyytiläisenä kahvia, konjakkia tai pinacoladaa. Mutta jotenkin tämän oluen makuvivahteet saattaisivat sopia sikarin kanssa yksiin. Täytyypä joskus kokeilla. Ylimakeasta mausta ja tunkkaisesta jälkimausta johtuen tästä oluesta ei todennäköisesti muodostu suosikkiani.

Kangasniemi - Toivakka - Rutalahti - Leivonmäki

Toisena pääsiäispäivänä päivä valkeni aurinkoisen lämpimänä. Lämpötila oli +17 astetta varjossa jo puolilta päivin. Niinpä lähdin nautiskelemaan moottoripyöräilystä ja kauniista keväisestä ilmasta. Ensimmäinen taukopaikkani oli Kangasniemellä Mikkelintien varressa oleva Reissupannu. Myös useita muitakin pääsiäisen matkaajia oli pysähtynyt kahvittelemaan hirsiseen kahvioon. Ihmiset olivat hakeutuneet nauttimaan kahvituokiosta kahvion takapihalle.

Aurinko paistoi lämpimästi takapihan terassille. Niin lämpöisesti, että itse valikoin varjoisan pöydän. Vaikka kahvihetkeä varten riisuinkin ajotakin pois, meinasi auringon lämmittämä ilma tuntua liiankin lämpimältä. Valitsin kahvin kanssa purtavaksi salamiananaspatongin. Suolainen purtava maistui ulkona kahvin kanssa oikein oivalliselta. Reissupannun miljöö näytti niin houkuttelevalta jo näin talvenkin jäljiltä, että haluanpa nähdä saman ympäristön myös kesällä. Tulen poikkeamaan tässä paikassa toistekin.

Herkullista salamiananaspatonkia välipalaksi kahvin kanssa

Suuntasin kulkuni kohti Toivakkaa. Kangasniemen keskustassa huomasin hienot puiset valopylväät. "Kaunis, kaunis Kangasniemi". Reitti Toivakkaan on motoristin mieleen. Mutkia ja mäkiä riittää. Muutamat mutkat ovat niin jyrkkiä, että pyörää saa kallistaa oikein reilusti. Nyt vain täytyi olla erityisen varovainen, sillä päällystevaurioista varoiteltiin liikennemerkein. Lisäksi varsinkin lähempänä Toivakkaa tiellä oli aika paljon vielä talven jäljiltä hiekoitussoraa. Kesällä tuo samainen reitti on mukava, varsinkin kun Toivakan puolella tie päällystettiin uudestaan viime syksynä.

Kangasniemen valopylväät

Myös Toivakka - Rutalahti - Kivisuo - Leivonmäki  -reitti sai viime syksynä uuden päällysteen. Niinpä suuntasin kulkuni sinne. Piipahdin Rutalahden Kahvila-Ravintola Old Ladyn terassilla juomassa Cokiksen. Terassilla kuulin Toivakasta pohjoiseen päin vanhalla 4-tien osuudella asuvalta, kuinka motoristit ovat nyt keväällä kaahanneet tuota vanhaa päätietä. Kritiikki ei kait ollut tarkoitettu juuri minulle, mutta edustamalleni harrastajajoukolle kuitenkin.

Toivakasta Kivisuolle tien pinnassa oli varsin paljon hiekkaisia kohtia. Niinpä etenin hissukseen. Matkustajan kanssa liikkunut motoristi ajoi minut kiinni melko pian Rutalahden jälkeen. Etenimme peräkkäin, kunnes käännyin Leivonmäelle. He jatkoivat suoraa kohti Korpilahden tietä. Vaihdoimme reilut morjestukset matkareittiemme erkaantuessa. Poikkesin Leivonmäellä vasta-avatun Custom Cafeen oven edessä. Pihassa näytti hiljaiselta ja oven aukioloajoissa todettiin paikan olevaan kiinni maanataisin. En käynyt ovea tällä erää kokeilemassa, vaan päätin poiketa katsomassa kahviota jokin toinen kerta.

Arvatenkin liikenteessä oli kauniin sään houkuttelemana paljon moottoripyöräilijöitä ja yksi kolmepyöräinenkin kulkupeli tuli Toivakan keskustassa vastaan. Morjesteltavaa riitti siis reilusti.

Pulkkilanharju ja Vääksyn kanava

Ajokautta on tullut tässä viimeisen viikon aikana hiljalleen aloiteltua. Tänään loistavan kevätsään mahdollistamana tein vähän pitemmän ajolenkin. Varustauduin kameran kanssa matkaan. Nyt toteutan sitä, mitä varten tämän blogin talvella perustin. Siis havaintoja ja kokemuksia sanoin ja kuvin moottoripyöräreissuiltani.

Pulkkilanharju

Liikuin tänään viime kesänä suosikkimaisemikseni muodostuneissa Hämeen Pulkkilanharjun maisemissa. Pulkkilanharjun kesäkahvila oli usein niin minun kuin monen muunkin motoristin taukopaikka. Siinä tuli monet kahvit ja grillimakkarat viime kesänä nautittua. Kesäkahvilan ovet olivat luonnollisesti vielä säpissä. Niinpä poikkesin kahvilla Vääksyn kanavan välittömässä läheisyydessä olevassa Ravintola Kanavan Kunkussa. Ensimmäistä pidempää moporeissua piti kahvin lisäksi juhlistaa tuopillisella alkoholitonta Beck's -olutta. Olut maistuikin erityisen hyvältä, sillä aurinkoisella terassilla tarkeni vähän liiankin hyvin. Olin nimittäin pukeutunut varsin lämpimästi, sillä tiesin Pulkkilanharjun ilman olevan Päijänteestä johtuen viileää.



Vääksyn kanava



Vääksyn kanava oli jo sulanut. Kanava odotti peilityynenä tulevaa kesää ja veneilijöitä ja laivoilla kulkijoita. Vääksyn kanavalla oli moni muukin motoristi päättänyt tänään poiketa, sillä motoristeja oli ravitsemassa itseään kanavan molemmin puolin. Moottoripyöräilijöitä oli paljon liikenteessä niin nelostiellä kuin juuri Pulkkilanharjulla. Monet tervehdykset tuli matkalla heilautettua.

Mukavaa mutkatietä Kalkkisten ja Nuoramoisten välillä

Suomalaisten teiden mutkista nautiskelin mennen tullen Nuoramoisten ja Kalkkisten välillä. Näin keväällä varsinkin on turvallisuussyistä syytä olla erityisen varovainen ja tarkkaavainen. Tien ylläpitäjä oli kyllä merkein varoitellut päällystevaurioista, eikä suotta. Kalkkisten ja Pulkkilanharjun väliseltä tieltä ikuistin melkoisen routarailon. Lisäksi monessa tienristeyksessä oli reilusti talven hiekoitussoraa. Kuulalaakeripommeja oli siis tälläkin reitillä tarjolla. Näin keväällä varsinkin tulee muistaa maltillinen eteneminen, niin voi nautiskella menosta useasti vielä kesäisemmissäkin olosuhteissa.

Paha routahalkeama



Soraisa kuulalaakeripommi



Täydellinen päivä - moottoripyöräilyä, lammasta, sikari ja tiramisua

Minulla ei suht tuoreena motoristina ainakaan vielä ole Rautaperse-statusta. Sen sijaan voisin luonnehtia itseäni herkkuperseeksi. Tällä luonnehdinnalla tarkoitan mieltymystäni kaikkeen herkulliseen syötävään ja juotavaan. Kun äsken mietin kuluneen päivän sisältöä, huomasin sen sisältäneen poikkeuksellisen paljon erityisen mieluisia tapahtumia. En avaa niitä tarkasti, vaan kerron ne tapahtumittain. Jätettäköön lukijan mielikuvituksen varaan tapahtumien kuvittaminen. Tekstin kuvituksena toimikoot pari kuvaa tiramisusta. Se on mielestäni yksi parhaimmista makunautinnoista, mitä olen tähän mennessä maistanut.

• Heräsin aamulla varhain jo viideltä
• Netissä surffailua
• Aamupalaksi pari paistettua munaa ja makkaraa
• Salitreeninä alkulämmittely soutuergolla, rinta- ja selkälihastreeni ja lopuksi crosstrainerilla syke ylös ja hiki pintaan
• Motoristiystäväpariskunta poikkesi iltapäivällä kahvilla. Kahvin päätteeksi kevätauringon lämmittämällä terassilla kuubalaiset Cohiba-sikarit
• Kävin saattamassa moottoripyörälläni motoristit heidän paluumatkalleen
• Illalliseksi lampaan paahtopaistia punaviinikastikkeessa kermaperunoiden kera
• Jälkiruokajuomaksi tumma olut
• Iltapalaksi erinomaisesti onnistunutta tiramisua

Krombacher Dark

Jouduttuani täydentämään pääsiäisostoksia, tarttui ruokakaupasta ostoskoriini kokeiltavaksi pullo saksalaista Krombacher Dark -olutta. Olut on hyvin tummaa, lähes mustaa. Etiketissä mainitaan, että "fine and malty taste". Lupaus maltaisesta mausta pitää todellakin paikkansa. Olen aistivinani ehkä jopa poltetun kuivahkon maltaisen maun. Maku tuo myös mielikuvia viljan puinnin vihneisestä tuoksusta. Tuoksu muistuttaa jotenkin myös sahdin tuoksua. Krombacherin maku ei kuitenkaan viittaa sahtiin. Oluen maussa ei ole mielestäni makeita vivahteita ja ehkä juuri siksi en siihen hirveästi ihastunut. Olut jättää ohuehkon jälkimaun, joten se on helppoa nauttia. Tosin ehkä juuri siitä syystä se ei hirveästi sytytä. Krombacher Dark on toki maultaan paljon parempaa kuin tusinalager, mutta mieluisampiakin tummia oluita olen maistellut.

Karitsan ulkofilee ja punaviinikastike

Valmistettiin pitkänperjantain illalliseksi lammasta punaviinikastikkeella. Karitsan ulkofileet suolattiin ja pippuroitiin. Fileet laitettiin päivällä marinoitumaan öljyn, valkosipulin ja tuoreen basilikasilpun seokseen. Karitsan fileet paisettiin paistinpannulla voin ja öljyn seoksessa parin minuutin ajan molemmin puolin. Näin liha jää sisältä vielä kauniin punertavaksi ja mehukkaan makuiseksi. Paiston jälkeen fileet laitettiin hetkeksi alumiinifolioon jälkikypsymään.

Paistinpannulla valmistettiin punaviinistä keittämällä lampaalle kastike. Punaviinin lisäksi pannulle lisättiin sokeria, soijakastiketta ja muutama kahvilusikallinen minttuhilloa. Viiniä keitettiin kasaan sen aikaa, että sen koostumus kiinteytyi. Lisäkkeeksi oli uunissa valmistetut valkosipulikermaperunat. Kastikkeen valmistuksessa ja ruokajuomana kokeiltiin ranskalaista punaviiniä, La Vieille Fermeä. Todennäköisesti tämä punaviini jäi kuitenkin ainutkertaiseksi kokeiluksi, sillä se ei tehnyt erityistä vaikutusta. Karitsasta sen sijaan valmistui herkullisen juhlava iltaruoka.

Keski-Suomen moottoripyöränäyttely 2011

Poikkesin viime lauantaina Jyväskylän Hipposhallissa järjestetyssä moottoripyöränäyttelyssä. Tapahtuman järjestäjänä toimi Jyväskylän Moottoriklubi ry. Vaikka olosuhteet olivatkin vielä varsin talviset, olivat innokkaimmat harrastajat omilla pyörillään liikenteessä. Totutusti näyttelyssä oli esillä uusia tuotantopyöriä, jalostettuja rakenneltuja pyöriä, oheistarvikkeita ja ajovarusteiden muotinäytös. Seuraavassa muutamia kuvia näyttelystä.

Ducati 1198 - taideteos

Puhuttelevaa rakentelua

Kuvan Moottoripalvelun vauhdikas muotinäytös esitteli moottoripyörävarusteita näyttely-yleisölle.

Moottoripyöräpoliisi Harri Niinioja

Poliisin osastolla Harri Niinioja Liikkuvan poliisin Jyväskylän yksiköstä muistutti moottoripyöräilijöitä erityisestä varovaisuudesta ajokauden alussa. Teiden pinnoilla risteyksissä ja mutkissa voi talven jälkeen olla esimerkiksi soraa heíkentämässä renkaan ja tien välistä kontaktia. Lisäksi tulee muistaa, että pito kylmällä tiepinnoitteella on huomattavasti kesäpitoa heikompaa. Erityiseen varovaisuuteen on myös syytä, sillä pyörän hallinta saattaa olla "ruosteessa" talven jäljiltä. Niinioja kehoittaakin talven jälkeen treenaamaan pyörän käsittelyä suljetuissa olosuhteissa. Moottorikerhot ja autokoulut tarjonnevat tarvittaessa puitteet harjoitteluun. Toki omatoiminen harjoittelukin on hyödyllistä, kunhan on sopiva muulta liikenteeltä suljettu paikka käytettävissä.

Sushia kahdelle

Jyväskylän Sokoksen Mestarin Herkusta löytyy kalatiskin vastapäätä pieni herkuttelijan keidas. Kylmähyllystä löytyy Toshin sushiannoksia yhdelle tai kahdelle hengelle. Muovirasiaan pakattu annos on helppo kuljettaa, pakkaus pitää sisällään soijakastikeen ja wasabi-tahnan. Pakkauksen päälle on liimattu myös syömäpuikot valmiiksi. Sushi-lajitelma on syntynyt perusruoka-aineksista, kuten riisistä, suolasta, sokerista, etikasta, kalasta, ravuista, kananmunasta, soijasta, majoneesista ja maidosta. Ja mikä tärkeintä, ei sisällä lisäaineita. Herkullista ja terveellistä.

Parturi-Kampaamo Minna

Ja Parturi-Kampaamo Minna on hiukseni leikannut taas... Kävin taas kerran leikkauttamassa hiukseni siistimmiksi. Minulla on ollut ainakin toistaiseksi hyvä hiustenkasvu. Asian kääntöpuolena on se, että parturissa täytyy käydä lähes kuukauden välein. Muuten lyhyehköksi leikattu hiusmalli muuttuu epämääräisen räjähtäneeksi hiuspehkoksi.

Annina valmiina operoimaan

Olen jo vuosia käynyt Parturi-Kampaamo Minnassa. Aikoinaan siirryin NAPS:in asiakkuudesta Minnaan, kun tutuksi tullut parturi siirtyi tyystin toisiin tehtäviin. Kuten tavallista, parturin vaihtoon vaikutti ystäväni suosittelu. Annina Kuitusesta on tullut luottoparturini, tosin hänen työkaverinsa Pia on tarvittaessa ansiokkaasti tuurannut Anninaa. Vuosien saatossahan sitä on tullut tutuksi parturikampaamon muidenkin henkilöiden kanssa.

Parturissa tai kampaajalla käynti on ihmiselle hierojalla ja lääkärissä käynnin ohella hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Parturikampaajan tulee tekemisellään täyttää asiakkaan toiveet ulkonäköön oleellisesti vaikuttavasta lopputuloksesta. Minkä tahansa palvelun asiakkaalle tuottama palvelukokemus on monien asioiden summa. Niinpä hiustenleikkuukin on paljon muuta kuin puolessa tunnissa lyhennetyt hiukset. Parturikampaajan tulee aistia asiakkaan fiiliksiä ja osata sopivasti jututtaa tai olla jututtamatta asiakasta.

Minulle parturissa käynti on miellyttävä kokemus arjen keskellä. Se on puolen tunnin rauhallinen hetki työpäivän päätteksi tai vapaapäivänä. Tutun parturin kanssa hiustenleikkuun lopputulosta ei tarvitse jännittää. Mukavinta parturissa käynnissä on oikeastaan kuulumisten vaihtaminen tutun ihmisen kanssa. Parturissa tulee puhuttua puolin ja toisin viimeisimmät kuulumiset, harrasteet, työasiat, lomasuunnitelmat, lasten kasvattamiset ja monet erilaiset elämän arjen asiat.

Parturissa käyntini koostuu totutuista osatekijöistä, jotka luovat minulle mielikuvan laadukkaasta palvelusta. Hiustenleikkuuaikaa varatessani olen saanut tarvittaessa joustavaa aikataulutusta. Henkilökunnan iloiset tervehdykset mennessä ja lähtiessä tuntuvat mukavilta. Leppoisan tuttavallinen rupattelu leikkuun aikana luo tuttavallista ilmapiiriä. Lopuksi työstä maksaessani, varmistus kampaamotuotteiden tarpeestani. Siistiytynein hiuksin suljen parturiliikkeen oven ja suuntaan kulkuni kohti Jyväskylän keskustaa.