Korvasieni - hakkuualueen myrkyllinen herkku

Metsän uudistushakkuualojen visuaalisesta ilmeestä voidaan olla montaa mieltä. Yhden herkullisen tuotteen ne saattavat kuitenkin tarjota. Korvasieni kasvaa keväällä kohteissa, joissa on korvasienen sienirihmastoa ja maanpinta on rikkoontunut. Niinpä näitä herkullisia, mutta keittämättöminä hengenvaarallisia sieniä kasvaa uudistushakkuualoilla, jotka on muokattu uuden puusukupolven kasvattamiseksi.

Mahtavan kokoinen korvasieniyksilö

Tänään löysin korvasieniä varsin hyvin, viime keväänä muokatulta ja puun taimille istutetulta uudistusalalta Keski-Suomessa. Korvasienet maastoutuvat niin hyvin, että jos niitä ei ole kovin paljon, on niitä tarkkaan etsittävä. Tänään niitä oli sateiden jäljiltä niin hyvin, että sieniä oli melkein jokaisessa kaivinkoneella tehdyssä muokkauslaikussa.

Muokattu hakkuuala on tyypillinen korvasienen kasvupaikka

Korvasienen taitava maastoutuminen haittaa niiden havaitsemista

Korvasieni on käsittelemättömänä tappavan myrkyllinen. Niinpä se tulee keittää huolella runsaassa useassa vedessä. Itse en ole vielä elämääni kyllästynyt, joten valmistin sienet todella varman päälle keittäen. Keitin sieniä ensin 15 minuuttia, sitten huolellinen huuhtelu. Toinen keittäminen 15 minuuttia ja huolellinen huuhtelu lävikössä. Sitten vielä kaksi keittokertaa, kumpainenkin 5-10 minuuttia. Nyt myrkylliset sienet ovat muuttuneet herkuttelijalle käyttökelpoisiksi.

Valmistin ruuaksi korvasienet paistinpannulla paistaen. Pannulle reilusti voita ja tilkka rypsiöljyä. Kuullotin pari hienonnettua sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Sitten korvasienet sipuliseoksen joukkoon. Kun sienistä haihtui nesteet pois, lisäsin korvasienien ja sipuleiden joukkoon hieman valkoviiniä makua antamaan. Maustoin sienet reilulla sormisuolalla sekä valko- ja mustapippurilla. Lopuksi sipulisienisekoituksen sekaan lisäsin kahden desin kuohukerman.

Kun kerma kiehui kokoon, oli herkku valmis nautittavaksi. Tämä korvasienimuhennos suorastaan huusi kyytipojaksi grillin hiilloksella paistettua entrecotepihviä. Sateisen sään vuoksi jouduin tyytymään pannulla paistettuihin chorizomakkaroihin ja spagettiin jauhelihakastikkeella. Ruuaksi säveltämäni korvasienet maistuivat kyllä taivaallisilta. Hyvä niin, sillä niiden valmistaminen ruuaksi on niiden myrkyllisyyden vuoksi varsin työlästä.

Prykmestar Schwarz

Hankin tämän Vakka-Suomen Panimon oluen tänään ruokakaupasta. Prykmestarin Schwarz on lasissa mustaa. Oluen pinnalle lasiin muodostuu nopeasti häviävä vaahto. Oluen tuoksu on kummallinen. Minusta tuoksu on sekoitus metallia ja viemäriä. Aika ainutkertainen tuoksusekoitus oluelle. Valmistajan mukaan olut tuoksuu paahteiselle ja savuiselle, maun ollessa kuivan lakritsinen. Oluen maku on kuivan ehkä jopa palaneen oloinen. Schwarzia suussa pyöritellessä siitä voi aistia tupakan aromeja. Tämän oluen maku ei ole kovin tuhti, joten sitä on helppo siemailla joutuisastikin. Yleisvaikutelmana minulle jäi maun kuivuus ja ohuus. Jos pidin Prykmestarin Savukatajaa huipputuotteena, tämä ruokakauppavahvuinen tuote ei hirveästi säväytä.

Maisemareitillä Hämeessä tuomien tuoksua

Sää oli tänään mitä mainioin. Lämmintä reilut parikymmentä astetta ja lähes pilvetön taivas. Luonto oli todella vihreä, sillä viime ajan sateet olivat edistäneet selvästi kesän tuloa. Aurinko maalasi keväisen luonnon kirkkaan vihreäksi.

Ajelin lenkin, jonka tiesin olevan maisemiltaan todella kaunis. Myös moni muukin motoristi oli tehnyt kaltaiseni valinnan ajomaisemikseen. Ajelin lenkin Itä-Hämeen maisemissa. Hartolan Kalhon kylätien kautta Sysmän Nuoramoisiin. Sieltä mainiota mutkatietä Kalkkisiin. Kalkkisten kylällä pysähdyin ikuistamaan alkukesän luontoa. Matkalla Kalkkisiin nenään kantautui tuomien tuoksua. Välillä lähes parfyymisen tuomien kukinnan tuoksun rikkoi pelloilta kantautuva lietelannan haju, joka ei sitten ollut aivan niin parfyyminen.

Pulkkilanharjulla Reimarin luona pysähdyin taas ikuistamaan kesäisiä maisemia. Veneilijöitä oli Päijänteellä. Rohkeimmat olivat jo vesijetillä matkassa.

Asikkalan keskustassa hevoset nauttivat kesäilmasta ruohoa syöden. Vääksyn ja Vierumäen välillä oli varma kesän merkki. Päällyste oli tietyön myötä kaivettu pois soralle useasta kohdasta. Vierumäellä pysähdyin motoristien suosimaan hirsiseen kahvilaan, Vierumäen Kelokotaan. Kahvilaan pysähtyivät myös ne kolme naismotoristia, jotka tulivat edelläni samaa matkaa Vääksystä. Tummat nahkapuvut ja kromiset customit kiiltivät auringon paisteessa.

Hevoset Asikkalassa

...myötämäkeä...

...vastamäkeä...

Takaisin pohjoiseen päin tulin Heinolan kautta. Tylsän 4-tien vahtoehdoksi valikoin Pääsinniementien ja paluun Nuoramoisten ja Kalhon kautta takaisin 4-tielle. Pääsinniementiellä ikuistin kesäistä maalaismaisemaa. Pääsinniementie on mahtavan mutkaista puolitoistakaistaista päällystettyä mutkatietä. Tien pinta oli vain talven jäljiltä paikoin aika huonossa kunnossa.

Sunnuntai-iltapäivä kului Hämeen kesäisissä maisemissa. Suomen luonto on ollut välillä oikukas. Milloin on myrskynnyt, milloin on lumen painamat puut katkoneet sähkönjakelun. Tänään puolestaan Suomen luonto tarjosi kaikkein kauneintaan.

Innis & Gunn Rum Cask

Tämän skotlantilaisen oluen maisteluun valitsin konjakkilasin. Lasivalinta johtuu Innis & Cunn Rum Cask -oluen jalompia juomia muistuttavasta mausta. Kirkas lasipullo korostaa oluen kirkkaan ruskeaa väriä. Vaikka maistelen olutta, sen maku muistuttaa erehdyttävästi rommia. Oluen rommin maku syntyy, kun olutta kypsytetään valmistusprosessissa rommitynnyreissä. Vaikka maku on selvästi rommiin viittaava, siinä voi myös aistia konjakin ja viskin makuvivahteita. Maussa on selvää makeaa karkkimaisuutta. Kaiken kaikkiaan tämä olut on hyvin epäolutmainen. Oluen pintaan ei muodostu juuri nimeksikään vaahtoa ja se vähäinenkin vaahto häviää nopeasti. Hyvin mielenkiintoinen valmiste, joka toiminee parhaiten kesäisellä terassilla. Voisin kuvitella sikarin sopivan tämän oluen seuralaiseksi.

Rochefort 10

Tämä belgialainen munkkien luostarissa panema olut on täyttä tavaraa. Jo pulloa avatessa ilmoille kiirii voimakas, ehkä jopa pistäväkin tuoksu. Lasiin kaadettaessa Rochefort 10 muodostaa paksun, kuohkean ja pitkään säilyvän vaahdon. Oluen tuoksussa voi aistia käyneen sahdin tuoksua. Olut on tumman ruskeaa. Maussa maistuu sitruunainen hedelmäinen maku. Maku on terävä ja karkkinen. Maistellessa tätä belgialaista luostarivalmistetta voi aistia sen voimakkaan tuoksun kerta toisensa jälkeen. Rochefort 10 on makunsa, tuoksunsa ja yli 11 prosentin alkoholipitoisuutensa vuoksi täyttä olutta. Sopii siis hyvin, hyvin rauhalliseen nautiskeluun.

Huvila E.S.B.

Huvila E.S.B. on tumma ja vahva brittiläistyylinen Extra Special Bitter. Olut on suodattamaton ja lisäaineeton pintahiivaolut. Huvila E.S.B. -oluen on valmistanut Pernajassa sijaitseva Malmgårdin Panimo. Lasiin kaadettaessa oluen pintaan muodostuu paksu vaahto. Olut on väriltään syvän ruskeaa. Huvila E.S.B. -oluen maku muistuttaa mielestäni Pilsner Urquellin makua. Maku on minun makuuni, mutta muutoin osaamiseni ei riitä maun tarkempaan kuvailuun. Olutopas.infosta voi käydä katsomassa oluesta tehtyjä makuarviointeja tarkemmin. Tämä kotimainen olut on nautiskelun arvoinen toistekin.

Pallogrillimies avasi kesäkauden Weber-grillillä

Ilta oli toistamiseen sään puolesta aivan erinomainen. Niinpä päätettiin avata grillauskausi. Jo noin viisitoista vuotta ahkeraan palvellut Weber-hiiligrilli kaivettiin taas esille. Ajan saatossa on pitänyt teettää harjateräksestä uusi ritilä hiilille. Alkuperäisestä ritilästä tuli nimittäin entinen hiilten kuumuudessa jo monta vuotta sitten. Muutoin Weber on palvellut moitteetta. Nyt on suunnitteilla uuden vastaavanlaisen grillin hankinta.

Grillikausi avautui vartaisiin pujotetuilla broilerin rintapaloista ja possun sisäfileestä leikatuilla lihapalasilla. Lisukkeeksi paprikasta, kirsikkatomaateista ja kesäkurpitsasta tehdyt kasvisvartaat. Perunaviipaleet käytetiin öljyssä ennen paistamista. Joka vuosi varsinkin ensimmäinen hiiligrillillä valmistettu ruoka maistuu erityisen hyvältä. Niin tänäkin keväänä. Nyt oli vielä niin lämmintä, että grillatun ruoka-annoksen pystyi nauttimaan ulkona.

Hajoavat laitteet - nykyajan vitsaus

Vaikka kirjoitankin blogissani positiivisista asioista, niin nyt teen poikkeuksen. Minua närkästyttää niin paljon nykyisten koneiden ja laitteiden laaduttomuus, etten voi olla kertomatta kokemuksistani. Tämä kirjoitus ei ole mielenilmaus laitteiden myyjäliikkeitä kohtaan. Liikkeet ja niissä olevat myyjäthän myyvät tuotteita, joita valmistajat valmistavat. Itse asiassa ilmoittaessani myyjille ilmitulleista teknisistä ongelmista, suhtautuminen asiakkaan ongelmiin on ollut hyvin asiallista.

Nykyaikaisissa laitteissa on paljon toimintoja, mutta niiden kestävyys ja luotettavuus on aivan luokatonta. Nykyinen laaduttomuus lienee seurausta voiton maksimoimisesta valmistusprosesseissa. Lisäksi tuntuu, että koneet suunnitellaan hajoamaan takuuajan päättymisen aikoihin. Näin laitteiden myynti saadaan maksimoitua, varsinkin kun nykyään ei oikein mitään kannata enää huoltaa. Nyt elektroniikka- ja konejätettä muodostuu yhä lisääntyvää tahtia - ja tämän kaiken huvin maksaa tietysti kuluttaja.

Sitten konkreettisiin esimerkkeihin. Kylpyhuoneremontin yhteydessä meille vaihdettiin suihkuun uusi sekoittaja eli vesihana. Piti saada silmää miellytävä tuote, joten valinnaksi tuli Oraksen Cubista -hana. Muuten toimi hyvin, mutta vettä reilusti laskettaessa sekoittajasta kuului viheltävä ääni. Soitin hanan myyneelle ja asentaneelle yrittäjälle asiasta. Hän ihmetteli havaintoani, mutta äänihavainto todettiin yhdessä. Yrittäjä oli Orakseen yhteydessä ja selvisi, että tuossa sekoittajamallissa on ollut samoja tyyppivikoja. Asia korjaantui takuuseen, kun sekoittajaan vaihdettiin jokin uusi osa.

Ostettiin Acer Aspire 7000 -merkkinen kannettava tietokone, kone maksoi Veikon koneella 700 euroa. Hankimme 100 eurolla koneeseen vuoden lisätakuun eli koneelle tuli kolmen vuoden takuu. Kun viime syksynä lähes tarkalleen kolme vuotta oli kulunut, kone lakkasi toimimasta. Ensin se hidastui oleellisesti ja sitten alkoivat käynnistysongelmat. Lopuksi kone ei suostunut käynnistymään ollenkaan. Ammattilaiset arvelivat syyksi emolevyn hajoamista, jota ei kannata kuulema korjata. Uudehkon koneen hajoamisen tuskaa lievitti Tapiola-kotivakuutuksesta saatu 150 euron korvaus. Uudeksi läppäriksi hankimme Applen MacBook Pron, jonka myyjä arveli olevan teknisesti laadukkaami kuin perus PC. Katsotaan, kauanko omppu toimii.

Keittiöremontin valmistuttaessa hankittiin keittiön nurkkaan pieni televisio. Ajatuksena oli, että sitä voi katsella ruokaa tehdessä ja samalla se voi toimia kakkostelevisiona. Hankittiin 23 tuumainen Samsung. Veikon koneella esittykappaleen kuva todettiin kelvolliseksi. Kotona olin kapistukseen aluksi tyytyväinen, mutta käytössä televisiosta kuuluva pieni sähkölaitteen normaalia äänekkäämpi hurina alkoi varsinkin televisiota hiljaa katsellessa ärsyttämään. Aikani hurinaa tai sirinää kuunneltuani, käytettiin televisio takuuhuollossa. Huollossa siihen vaihdettiin jokin virtapiirin osa. Ei tästä televisiosta edelleenkään tullut äänetöntä, mutta hieman taisi koneen käyntiääni hiljentyä.

 

Tämä pesukone on ollut yksi monista
murheenkryyneistä


Pesuhuoneremontin yhteydessä hankittiin uusi sivulta täytettävä LG -merkkinen pyykinpesukone. Moottorille mainostettiin seitsemän vuoden takuuta. Merkin valmistusmaa hieman epäillytti, mutta päätimme kuitenkin hankkia LG:n. Kaikki toimi hyvin melkein kaksi vuotta, kunnes kone alkoi täristä villisti lingottaessa. Tärinä oli niin kovaa, ettei kone pysynyt paikallaan. Kun kone siirtyi säädetyltä paikaltaan, se alkoi luonnollisesti täristä entistäkin enemmän. Takuuhuollossa koneeseen vaihdettiin pesurummun liikkeitä vaimentavat iskunvaimentimet. Iskunvaimentimet olivat muuten hyvin muoviset, kun niiden vaihtoa vieressä seurasin. Luulin asian tulleen kuntoon. Kolmannella pesukerralla huollon jälkeen jokin petti. Kone alkoi taas täristää lingotessa. Otin yhteyttä huoltoliikkeeseen ja sovin uuden huollon. Koneeseen tilatiin Hollannista uudet iskunvaimentimet ja koneen toimíntaa ohjaava "piirilevy". Oli vain piirilevyyn valmistusprosessissa valahtanut kosteussulkumassaa vääriin paikkoihin. Niinpä huoltomies ei saanut kytkettyä pesukoneen kaapeleita uuden ohjausyksikön liittimiin. Huoltomies vei koneen mukanaan huollettavaksi. Kone palautui takaisin huollosta varsin pian. Huoltajan kanssa testattiin koneen toimivuus kotioloissa ja todettiin huollon onnistuneen. Toivottavasti luvassa on lukuisia ongelmattomia pesukertoja.

Olen vuosia haaveillut hieman edustavammasta rannekellosta. Nyt pitkän harkinnan jälkeen ostin Kytölän Kellosta ja Kullasta sveitsiläisen Certinan kellon. Pettymys oli suuri, kun sen viisarit pysähtyivät muutaman viikon kuluttua kellon hankinnasta. Näytti kuin pyörivä pieni sekuntiviisari törmäisi tuntiviisariin, mutta ei kai se voisi olla mahdollista. Luulin ostaneeni vajaalla kolmella sadalla eurolla laatukellon. Kun siirsin kellon aikaan, se alkoi toimia taas oikein. Poikkesin kellon kanssa myyjäliikkeessä. Kun kello nyt näytti toimivan, vaihdettiin kelloon uusi paristo. Näin poissuljettiin pariston mahdollinen oikuttelu. Pian pariston vaihdon jäkeen kellon viisarit pysähtyivät noin puoliseitsemän aikaan. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin sekuntiviisarin törmänneen tuntiviisariin. Kytölän Kellossa kello on nyt luvattu huoltaa toimimaan, saapa nähdä tuleeko toimiva peli. "Toimii kuin sveitsiläinen kello" -sanonta on saanut mielessäni uuden merkityksen.

Tässä oli esimerkkejä koneista ja laitteista, jotka ovat oikutelleet viimeisen vuoden aikana. Näin paljon murheita tuskin olisi ollut, jos koneet olisivat yleisesti laadukkaita.

Spagettia jauhelihakastikkeella

Kun haluaa helpolla hyvää, niin yksi vaihtoehto on laittaa spagettia ja jauhelihakastiketta. Jauheliha ruskistettiin, lisättiin sekaan pilkottu sipuli ja kolme pientä valkosipulin kynttä hienonnettuna. Jauheliha maustettiin mustapippurilla ja suolalla. Lisättiin vähän punaviiniä, tomaattimurskaa ja vettä. Kastike suurustettiin vehnäjauholla paksumman koostumuksen aikaan saamiseksi. Lautaselle koottiin spagetin päälle jauhelihakastike, raastettu parmesaanijuusto ja pilkottuja tuoreita basilikan lehtiä. Lopputuloksena helposti valmistettua maistuvaa pastaruokaa.

Prykmestar Savukataja

Vappuaattoillan olutmaistiaiseksi säästin Prykmestarin Savukataja-oluen. Olut on suomalaisen Vakka-Suomen Panimon valmistama. Olen lukenut oluesta useita myönteisiä arvioita, joten ennakko-odotus on erinomaisesta tuotteesta. Olut on tumman ruskeaa, mutta kapeahkossa lasissa kuitenkin läpikuultavan ruskeaa. Olut muodostaa lasiin kaadettaessa ohuehkon vaahdon, joka häviää pian. Savukatajan maun aromit on helposti tunnistettavissa. Mausta voi aistia tervaa, savua ja lakritsaa. Olut maistuu raikkaalle ja siitä jää tervapastillien kaltainen jälkimaku. Prykmestar sisältää 9% alkoholia, joten se on sekä maun että alkohohin vuoksi täyteläistä tavaraa. Sopinee parhaiten hitaaseen nautiskeluun talviseen iltaan. On helppo yhtyä Prykmestarin Savukatajan saamiin ylistäviin arvioihin. Yksi parhaimmista maistamistani oluista.