Hyvää joulua Sinulle - joulun tunnelmakuvia

Saku Porter

Saku Porter on virolainen portteri. Nykyisin Sakun omistaa tanskalainen Carlsberg. Lasiin kaadettaessa olut muodostaa paksun vaahdon, joka kuitenkin häviää pian. Saku Porter on tumman ruskeaa, lähes mustaa. Sen maku on pehmeän samettinen pienellä makeudella höystettynä. Oluen taustalla makua ryhdistää aavistuksen maistuva alkoholi. Portterissa voi aistia lakritsin, suklaan ja hedelmien makuja. Saku on maultaan hyvin tasapainoinen. Sekä maku että jälkimaku on ohuehko. Potkua ja särmää voisi olla vaikka aavistus enemmänkin. Saku Porter on kuitenkin elegantin hienostunut portteri.

Takuuhuolloilla yksilöllinen Certina DS Podium -kello

Certina lähdössä toistamiseen huoltoon

Kirjoitin toukokuussa hajoavista laitteista. Nyt kerron, kuinka Certina DS-Podiumista tuli takuuhuoltojen myötä yksilöllinen kelloyksilö. Totesimme Kytölän Kello ja Kulta -kelloliikkeessä Jyväskylässä, että Certinani viisarit törmäävät toisiinsa pysähdyttäen kellon viisarit. Kello lähti Certinan maahantuojalle huoltoon. Verkkaisen huollon jälkeen sain kelloni takaisin käyttöön. Kelloani noutaessa huomasin punaisen ajanottoviisarin vaihtuneen teräksen harmaaseen viisariin. Kellooni oli vaihdettu uusi viisarisetti. Enpä pienestä muutoksesta sen isompaa numeroa tehnyt, kun kerran kellon piti toimia.

Eipä tarvinnut montaa päivää odotella kun huomasin kellon jätättäneen muutaman minuutin oikeasta ajasta. Paluu taas Kytölän juttusille. Kun he totesivat omassa seurannassaan kellon jätättävän, lähetettiin se taas Certinan maahantuojan huoltoon. Alkusyksy muuttui myöhäissyksyksi. Vihdoin sain tidon puhelimeeni, että kello on noudettavissa. Toivottavasti toinen kerta toden sanoi. Kellon hankin helmikuussa. Nyt se on minulla toiminut muutaman viikon ajan.

Anchor Porter

Anchor Porter on Alkon valikoimaan kuuluva jenkkiportteri. Oluen pinnalle muodostuu vaalenruskea vaahto. Portteri on lasissa lähes mustaa. Tuoksussa on makeita vivahteita. Maku on hyvin täyteläinen ja kuivahkon oloinen. Anchor Porterin maussa voi aistia lakritsisuutta, karkkisuutta ja pieni häivähdys makeaa toffeeta. Jälkimaku kuten varsinainen makukin on hienostuneen samettinen, vailla minkäänlaisia ärsyttäviä sivumakuja. Jälkimaku on erityisen miellyttävä. Pidin hienostuneesta jenkkiportterista.

BrewDog 5 a.m. Saint

Tällä kertaa olutmaistiaisissa on skotlantilainen ale, BrewDog 5 a.m. Saint. Olut on lasissa kuparin ruskeaa ja sen pinnalle lasissa muodostuu paksu vaahto. 5 a.m. ei ole tuoksultaan oluelle tyypillisen maltainen, vaan tuoksussa on sekä makeaa hedelmäisyyttä että kirpeää sitruksisuutta. Skottiale maistuu myös omaleimaiselle. Maussa voi aistia lonkeromaista greippisyyttä, sitruksisuutta ja mangoheldelmää. Jotenkin myös mieleen hiipii pesuaineen maku(?) Kokonaisuutena maku on katkeruuten taipuvainen. Jälkimaku on tuoksun tapaan epäolutmainen. Jälkimaku on vahva. Suuhun jää tunkkainen, teollisen hedelmäinen ja kukkainen jälkimaku. Tämä maultaan erikoinen olut vaatii ainakin minulta lisää totuttelua. Varsinkin jälkimaku tuntuu erikoiselta. BrewDog 5 a.m. luo minulle mielikuvan kukkivasta omenapuusta, joten olisikohan kesän alku parasta skottialen nautiskeluaikaa.

Fuller's London Porter

Syksyisen illan makutestissä on tällä kertaa Fuller'sin valmistama porterolut. Odotukset ovat korkealla, sillä valmistajan ESB ja London Pride -oluet olen todennut mauiltaan erityisen mieluisiksi. London Porter on lasissa hyvin tumman ruskeaa, melkein mustaa. Oluen pinnalle muodostuu beigen värinen kestävä vaahto. Tuoksussa voi aistia makeutta, ehkä makean kotikaljan tyylistä tuoksua. Oluen maku ei kuitenkaan ole kovin makea. London Porterin maussa on paahteisuutta, toffeemaisuutta ja tummaa suklaata. Fuller'sin maku on kuivahko, kuitenkin aivan pieni makeus on taustalta aistittavissa. Mikä mukavinta, oluen maku on tasapainoinen vailla minkäänlaisia ärsyttäviä sivumakuja. Siitä syystä tuotteesta muodostuu hillityn laadukas vaikutelma. Pidin Fuller'sin brittiporterista. Se sopii erinomaisesti rauhalliseen oluen mausta nautiskeluun.

Midnight Sun

Nautiskelin tätä mustaa olutta kermaisan kanttarellikeiton jälkeen. Midnight Sun on tyyliltään stout/porter. Se muodostaa lasiin nopeasti häviävän vaahdon. Tuoksu on mausteinen. Tämän mustan juoman maussa voi aistia kahvia, lakritsia, tummaa suklaata ja palaneen makua. Vaikka Midnight Sunissa on monia makuvivahteita, se on kuitenkin stoutiksi aika kevyt maultaan. Toisaalta olutta on helppo nauttia, eikä siinä mielestäni ole mitään häiritseviä sivumakuja. Pidän siis ja nautin tästä skotlantilaisesta varmaan joskus toistekin.

Kanttarellikeittoa savuporotuorejuustolla

Valmistin aurinkoisen syyssään innoittamana ensimmäistä kertaa elämässäni kanttarellikeittoa. Keiton valmistusprosessi alkoi googlettamalla "kanttarellikeitto". Mukailin valmistuksessa Kotikokki.netin ja Kotolivingin reseptejä.

Sulatin pienen annoksen pakastamiani kanttarelleja, joten ne, hienonnetut sipuli ja valkosipulin kynsi paistinpannulle paistumaan. Kun nesteet olivat kiehahtaneet pois, lisäsin reilun nokareen voita. Sekoitus.

Suurustin keiton vehnäjauhoilla, joten ripottelin niitä hieman sienisipuliseoksen päälle. Huolellinen sekoitus ja veden lisääminen. Lisäsin keittoon makua antamaan kasvisliemen ja pari ruokalusikallista Creme Bonjourin savuporotuorejuustoa. Annoin keitoksen kiehua parisenkymmentä minuuttia. Lopuksi ennen tarjoilua hieman valko- ja mustapippuria, suolaa ja desi kuohukermaa.

Tällä kertaa keitosta tuli kermaisan paksua, sillä ainesosien määrät vedin mutu-tuntumalla. Keitosta tuli makunsa puolesta kuitenkin aika herkullista.

Leffe Brune

Perjantai-illan arviointiin valitsin Alkosta belgialaisen Leffe Brune -oluen, joka on luokitukseltaan tumma ale. Olen nauttinut tätä olutta  muutaman kerran aikaisemminkin. Leffe Brune on väriltään kokisjuomien kaltainen. Belgioluen maku on ovela. Se poikkeaa mielestäni aika lailla muista arvioimistani oluista. Maku on sekoitus käynyttä sahtia ja omavalmisteista omenamehua. Maussa sekoittuvat hedelmäisyys ja makeus. Jälkimaussa tuntui selvästi katkeruutta. Aika mielenkiintoinen sekoitus makuja. Tästä oluesta tuskin muodostuu suosikkiani, mutta silloin tällöin maisteltuna se tuo virkistävää vaihtelua.

Young's Special London Ale

Young's Special London Ale on minulle tuotteena uusi tuttavuus. Se on kuparin ruskeaa, ehkä hieman sameaa. Lasissa oluen pinnalle muodostuu ohut nopeasti häviävä vaahto. Brittialen tuoksu on mieto makean hedelmäinen.

Kuvailen lyhyesti Yoyng'sin aleoluen makua. Minun on vaikea löytää tästä alesta tummempien oluiden vivahteikasta makumaailmaa. Olut maistuu hedelmäiselle ja mikä parasta, siinä ei ole mitään makunautintoa vähentävää sivumakua. Maku ei ole kovin täyteläinen, mutta selkeä. Samoin jälkimaku on puhdas. Vertaan mielessäni tätä olutta suosikkiini Fuller'sin ESB:hen. Special London Ale ei aivan yllä suosikkini tasolle, mutta nautiskelen tätä mieluusti joskus toistekin.

Young's Double Chocolate Stout

Tällä kertaa valitsin tarkoituksella synkkenevään syyssäähän sopivan täyteläisen luonteeltaan lämpöisen stout-oluen. Maistelussa oli brittiläinen Young's Double Chocolate -olut. Arvioitava olut on minulle tuttuksi tullut tuhdin makuinen tuote. Olut on lasissa syvän tumman ruskeaa. Kaadettaessa olut muodostaa ruskean vaahdon lasiin. Vaahto tosin häviää melko pian. Olut tuoksuu paahteiselle, ehkä jopa palaneenkin aromeja on aistittavissa. Double Chocolate maistuu paaheiselle. Maussa on sekä tumman kahvin että tumman suklaan makuja. Olin myös aistivinani viskeihin viittaavia vivahteita. Tämä stoutolut on maultaan kuivahko ja se jättää voimakkaan ja viipyilevän jälkimaun. Todella täyteläisen makuista nautiskelupirtelöä siis. Tämä brittistout sopii mainiosti maustamaan joko harmaata syksyä tai kylmää talvea.

Sunnuntaiajeluita alkavassa syysruskan värimaailmassa

Pudonneita puiden lehtiä teiden varsilla

Joskus käy tuuri elämässä. Parin viime viikon aikana arkipäivinä on tullut hetkittän lähes monsuunisateen omaisesti vettä. Kuitenkin niin viime sunnuntaina kuin tänäänkin aurinko paistoi paikoittain aivan pilvettömältä taivaalta. Tänä aamuna oli seitsemän aikaa kolme astetta lämmintä. Aamulla lehteä postilaatikolta hakiessa huomasin autojen ikkunoiden olevan jäässä. Oli ollut yöllä pakkasta. Aamu muuttui päiväksi auringon lämmittäessä ilmaa. Näytti tulevan mukava sää moottoripyörälenkille. Niin viime viikon sunnuntaina kuin tänäänkin odottelin iltapäivän puolelle ennen kuin lähdin mootoripyöräilemään.

Viljat puituina ja mansikkamaa tulevaa talvea odottamassa

Iltapäivällä auringon paisteessa lämpötila nousi noin 15 asteeseen. Syksyilma on kuitenkin niin raakaa, että toppavuorilla varustetun ajopuvun alle joutuu pukemaan niin paljon lämmintä kuin puvun alle saa mukavasti mahtumaan. Kun on pukeutunut asiallisesti sään mukaan, on mukava ajella kropan pysyessä sopivan lämpöisenä. Nyt kun taas kesälomien jälkeen on arkena ollut ohjelmaa liiankin kanssa, niin on ollut mukava nauttia aurinkoisista syysajeluista. Ajolenkkien jälkeen on tullut ajatus, että mahtoikohan olla tämän kesän viimeinen varsinainen ajoreissu. Kalenterihan alkaa jo olla aika pitkällä syksyssä. Samoin ovat varmaankin ajatelleet ne monet vastaan ajelleet motoristit.

Koivun lehdet alkavat kellastua. Ruska-aika lähenee.

Kanttarellipitsa tortillalettupohjaan

Kuivan kesän jälkeen tulleet sateet ovat elokuun aikana saaneet metsäsienet kasvamaan. Keltavahveroita voi yleensä löytää koivikoista tai metsistä, joissa koivua kasvaa sekapuuna. Kanttarelli on maukas sieni, joka on helppo laittaa ruuaksi. Keltavahvero ei tarvitse kuin roskista puhdistamisen. Sen jälkeen se on paistinpannulla paiston jälkeen valmis nautittavaksi.

Kanttarellipitsan (kanttarellipizzan) valmistus alkaa keltavahveroiden paistolla

Tällä erää valmistettiin kokeilunomaisesti kanttarellitäytteiset pitsat tai pizzat, miten kukakin haluaa ilmaista. Kanttarelleista paistettiin ensin vesi pois paistinpannulla. Sen jälkeen paistossa voita ja öljyä makua antamaan. Sienet maustettiin pannulla muutamalla murskatulla valkosipulin kynnellä, sipulilla, musta- ja valkopippurilla ja tietysti suolalla. Pitsat koottiin valmiisiin tortillalettupohjiin. Tomaattipyreestä ja ketsupista saatiin pitsan tomaattipohja. Kokeiltiin sekä kanttarellipitsoja että kanttarellipalvikinkkupitsoja. Mielestäni palvikinkku jyräsi sienen makua, joten pelkkä sieni toimi pitsoissa parhaiten. Molempiin pitsaversioihin laitettiin kuorrutteeksi raastettua juustoa. Ohuen tortillalettun päälle koottu sienipitsa on kaiketi pitsaksi aika vähähiilihydraattinen.

Pitsaksi vähähiilihydraattinen kanttarellipitsa

Leikkuupuimureita ja moottoripyöräilijöitä

Hiostavan kuuma kesä on vaihtunut loppukesäksi. Viime aikoina olen käyttänyt jo ajopuvun irrotettavia toppavuoria kaikkein viileimmillä keleillä. Eilen oli puolilta päivin pilvistä ja 17 astetta lämmintä. Niinpä en irrottanut vuoria, vaan lähdin topattuna liikkeelle. Alkumatkasta taivas oli niin pilvessä, että pukeutuminen oli sopivaa.

Korpilahdentieltä suuntasin kulkuni tänä kesänä uudestaan päällystetylle Luhangan ja Sysmän väliselle tielle. Tuo tie onkin ollut tämän kesän oivallisessa kunnossa, mutkainen ja rantamaisemallinen tie on kuin motoristille tehty. Useampi motoristi tulikin vähän puolen päivän jälkeen vastaan tuolla tiellä. Luhangantie vie Luhangan taajaman ohi ja Päijänteen rantoja pitkin Sysmään. Nuoramoisten ja Kalkkisten kautta jatkoin Pulkkilanharjun harjumaisemiin.

Kahvittelutauolla kesäkioskilla juttelin parin motoristin kanssa. Yamaha FJR -motoristin kanssa juttelimme ennen matkamme jatkoa pyöriemme ajo-ominaisuuksista. Olen muutamia kertoja ajanut FJR:llä ja totesin sen olevan erinomainen matkapyörä vääntävällä moottorilla ja vakaalla ajokäytöksellä. Oma pyöräni, BMW K 1200 S on hieman sporttisempi. Pyöräni on FJR:ää herkempi käänneltävä mutkaisilla teillä. Yamahan matkamalli on erittäin suosittu pyörämalli liikenteessä, joten on varmaankin erinomainen matkapyörä yksin tai kaksin ajeltaessa.

Pulkkilanharjulta jatkoin matkaani Hollolan kirkonkylään, Messilään ja 4-tien ylityksen jälkeen Orimattilaan. Aurinko alkoi paistaa ja sen myötä ilma lämpeni. Toppavuori ajopuvun alla oli liikaa. Tuli mieleen kesän hiostavat hetket. Poutasää oli houkutellut leikkuupuimureita pelloille puintitöihin. Samoin viljakärryllisiä traktoreita oli tien päällä. Aurinkoinen viikonloppusää oli luonnollisesti houkutellut useita motoristeja liikenteeseen. Liekö ajatelleet niin kuin itsekin, että nyt sitä on ajettava kun on vielä sään puolesta mahdollista. Jos syyskuu sattuisi olemaan sateinen, saattavat mainiot ajokelit olla tämän suven osalta kortilla.

Matkareittini jatkui Nastolaan, Uuteenkylään, Jaalaan ja Kouvolantietä Heinolaan. Ennen 4-tielle tuloa pysähdyin nauttimaan kupposen kahvia ja erinomaisen makuisen hampurilaisen grillikioskille. Matkani jatkui 5-tietä Kuortin ABC:lle. Olin jo ollut matkassa lähes 400 kilometriä. Päätin nauttia kupillisen kaakaota Kuortissa. Paluuliikenteen autoilijoita oli ABC:n parkkipaikat täynnä, sillä olin paluuliikenteen aikaan liikenteessä. Käytyäni Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa suuntasin kulkuni Pertunmaalta Joutsantien kautta Keski-Suomeen. Mukava iltapäivän ajolenkki suotuisissa olosuhteissa. Aistittavissa oli kuitenkin kesän kääntyminen syksyä kohti. Toivottavasti vielä tulee poutaisia viikonloppuja lisää. Kuluneen viikonlopun aikana tuli noin 1000 kilometriä lisää pyörän matkamittariin.

BMW K1200 S:n takuuhuolto ja Michelin Pilot Road 3 -renkaat

BMW:ltä tuli kutsu K 1200 S -pyörämallin takajousituksen linkun takuuhuoltoon. Tilasin huollon Jyväskylästä Kuvan moottoripalvelulta. Sain huollon nopeasti ja samalla sovittiin jo kuluneiden renkaiden vaihdosta uudempiin. Ajoin noin 10 000 kilometriä viime kesänä vaihdetuilla Mezelerin Z 6 -renkailla. Renkaiden ajo-ominaisuudet olivat ajossani aivan riittävät. Takarenkaan kuluneisuutta on vaan ollut vaikea arvioida, sillä tuossa rengastyypissä ei ole keskellä mitään kuviontia. Niinpä päätin vaihdattaa Michelinin Pilot Road 3 -renkaat. Niissä on takarenkaassakin keskellä kuvionti, joten niiden kulumista on helpompi seurata. Kuvan moottoripalvelun huollossa kerrottiin näiden renkaiden olevan sateella Mezelerejä paremmat.

Uusien kulumattomien renkaiden myötä moottoripyöräni kääntyvyys parantui selvästi. Pyörä lähtee kallistumaan herkemmin ja kääntyy sitä myöten helpommin. Toivottavasti Michelinien kulutuskestävyys on myös hyvä, sillä renkaat ovat ajossa tuntuneet tosi hyviltä. Huollon yhteydessä kävi ilmi, että nokkaketjun kiristäjä oli käynyt äänekkääksi. Niinpä se päätettiin vaihtaa. Nyt pyörä käynnistyy vähemmillä äänillä ja käy sivistyneemmin.

Teerenpelin Laiskajaakko

Hankin tämän tumman lageroluen Heinolan Heila -lähiruokamyymälästä. Olut on siis ruokakauppavahvuista. Pullo on normaalia suurempi, 0,7 litraa. Pullossa on erikoinen metallinen uudelleen suljettava korkkimekanismi. Laiskajaakko on tumman ruskeaa suomalaisen pienpanimon Teerenpelin valmistamaa olutta. Lasiin kaadettaessa oluen pintaan muodostuu paksu vaahto, joka kuitenkin häviää melko pian. Laiskajaakossa on mieto makeahko tuoksu. Maussa voi aistia paahteisuutta tai jopa palaneen makua. Oluen mausta tulee tumma suklaa ja kahvi mieleen. Jälkimaku on aika ohut. Teerenpelin Laiskajaakko on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, joka ei minua maultaan kuitenkaan aivan täysin puhuttele.

Itse tehty hampurilainen - Burger Mökki

Hampurilaisia ei pidetä kovin terveellisinä, mutta itse tekemällä ja modifioimalla hampurilaisista saa kelpo ruuan. Kaupasta ostetuista Herkkumestareiden sämpylöistä syntyivät avohampurilaisten pohjat. Naudan jauhelihasta valmistettiin mitään lisukkeita lisäämättä jauhelihapihvit. Pihvit paistettiin voissa paistinpannulla, samoin pekonin viipaleet hampurilaisille makua antamaan. Lopuksi maustuneessa voipekonirasvaseoksessa lämmitettiin sämpylöiden puolikkaat. Hampurilaiset koottiin lisäksi tomaatista, jäävuorisalaatista, kesäsipulista, suolakurkusta, tsatsikista, pippuriketsupista ja majoneesista. Varsin maukas aamupala. Eikä ehkä hirvittävän epäterveellinen.

Paistettuja kuhafileitä ja uusia perunoita

Mökillä ollessa kannattaa hyödyntää järven antimet, mikäli niitä sattuu saamaan. Ahti oli antoisa ja niinpä oli eilen päivälliseksi paistettua kuhaa. Osa kuhafileistä paistettiin aivan siltänään, osa ruisjauhoilla terästettynä. Lisukkeeksi kuhalle keitettiin torilta hankittuja lähitilan Siikli-perunoita. Lähiruokaa siis. Uusille perunoille kyytiläiseksi voisipulikastike, jota voi hieman laitaa kuhalle kastikkeeksi sitruunan mehun lisäksi. Tuore tilli sopii myös oivallisesti maustamaan uusia perunoita. Itse tehty tsatsiki vielä yhtenä ruokaelementtinä makua antamaan.

Ruokajuomana nautitiin kylmäksi viilennettyä Riesling-rypäleistä Devil's Rock -valkoviiniä. Viini sopi erinomaisesti täydentämään ja raikastamaan kalapäivällisen makuja.

Joutsa Chopper Show 2011 -kuvia

Joutsassa järjestettiin Joutopäivälauantaina 9.7. Joutsan Chopper Show 2011. Näyttelypyörät, chopperharrastajat ja yleisö kylpivät helteisessä auringon paahteessa. Seuraavassa kuvia näyttelyalueen pyöristä.

 

Hiostavaa hellettä Hämeen mutkateillä

Lähdin helleviikon päätteeksi sunnuntaina moottoripyöräilemään Hämeen mutkaisille teille. Lähdin matkaan heti aamulla herättyäni, sillä odotettavissa oli jälleen kuuma päivä. Kuuman päivän myötä arvelin iltapäiväukkosen olevan mahdollinen. Ajoin minulle tuttua reittiä Kalkkisten kautta Pulkkilanharjulle ja sieltä Hollolan kirkonkylälle. Vääksyssä oli parilla mansikkapellolla iso joukko mansikanpoimijoita. Ajattelin ensin ottaa kuvia heistä, mutta todella kuumassa säässä päätin jatkaa matkaani. En kehdannut pysähtyä kuvaamaan heitä pistävässä helteessä, kun itse hurvittelin vapaapäivänäni moottoripyörällä.

Useat pellot loistivat keltaisina auringossa - onko lie rypsiä vai rapsia...

Ennen Hollolan kirkonkylää ohittelin yksittäisiä ja ryhmissä pyöräilijöitä. Kun näin "RCT-nuoli" -kylttejä arvelin, että kysymyksessä on jokin pyöräilytapahtuma. Kuumat oli heilläkin oltavat. Harrastin itse nuorempana omaksi iloksi maanteillä pyöräilyä, joten pyrin häiritsemään omalla liikkumisellani heitä mahdollisimman vähän. Lahdesta jatkoin matkaa Nastolan urheiluopiston suuntaan ja Ruuhijärven kautta Vierumäelle. Paluumatkalla tullessani Keski-Suomen puolelle taivas meni pilveen ja lämpötila laski aivan huomattavasti. Ajolenkille tuli pituutta yli 300 kilometriä. Myöhemmin illalla tiedotusvälineet kertoivat helteisen sään purkautuneen Lahdessa pingispallon kokoisina rakeina.

Royal Pyöräilyn pyöräilijöitä paahtavassa helteessä

Vähähiilihydraattinen uunilohipäivällinen

Olen tullut vakuuttuneeksi, että ihminen elää hyvin vähemmilläkin hiilihydraattimäärillä kuin mitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositukset suosittavat. Parhaimmillaan vähähiilihydraattinen ruoka on myös yhtä maistuvaa kuin virallisesti terveellinen ruoka.

Lohifilettä paistettiin uunissa valkoviinissä ja sitruunamehussa. Kalan lisäkkeeksi keitettiin muutamat kananmunat. Munien päälle annoksia koostettaesssa pienet määrät majoneesia. Vihreää salaattia vielä lisukkeeksi. Kalan päälle kaadoin pienen määrän sitruunaoliiviöljyä. Öljystä tulee helppo kastike, joka antaa myös lisämakua.

Paistetun lohen kanssa nautittiin itävaltalaista Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein -valkoviiniä. Viini oli uusi tuttavuus. Mielestäni viini ei sopinut kovin hyvin tämän kalaruuan makujen kanssa yhteen. Viinissä oli hedelmäinen maku, josta kuitenkin muuten pidin. Viinin voisin kuvitella soveltuvan erinomaisesti nautiskeluun kesäiltana. 


Nautittiin maistuva päivälliskokonaisuus niukilla hiilareilla. Tämän ruuan jälkeen ei vatsaa turvota ja nälkä pysynee loitolla koko illan.

Hellettä ja ukkossateita Keski-Suomessa

Pohdin sunnuntaiaamuna, lähtisinkö moottoripyöräilemään vai jäisikö kotosalle odottelemaan iltapäiväksi lupailtuja ukkosia. Aamulla aurinko paistoi niin matkaamaan houkuttelevasti, että päätin lähteä tällä kertaa ajelulle Keski-Suomeen. Forecan sadetutka näytti pohjoisesta lähestyvää sadetta alkuillaksi.

Kävin kuvaamassa Päijänteen ylittävän Korpilahden Kärkisten sillan. Vaikka pysähdyin vain hetkeksi kuvaamaan tien laitaan, tuntui kuin aurinko olisi porautunut ajotakin selästä läpi.

Korpilahden Kärkisten silta

Jämsänkosken ja Petäjäveden välillä pysähdyin hetkeksi varjoisalle pysäkille. Kuvasin idyllisen tien läheisyydessä kasvavan männyn. Puu kasvoi Keski-Suomen vuoden kyläksi valitussa Koskenpäässä. Multian jälkeen alkoi taivas käymään niin synkäksi, että arvelin sateen olevan vain ajan kysymys. Jonkin ajan jälkeen alkoikin sitten sataa kunnolla. Vähensin sateeseen liittyvän voimakkaan tuulen takia marssinopeuttani. Muistissani oli viime kesän ukkosen aiheuttamat syöksyvirtaukset Keski-Suomessa.

Uuraisille mennessä sade loppui ja tien pinta oli taas kuivaa. Taivaalla näkyi tummia pilviä vähän siellä sun täällä. Tankkasin pikaisesti Palokassa, vaikka pieni kahvitauko olisi tuntunutkin mukavalta. Ukkonen jyrähteli uhkaavasti. Jyväskylän keskustaa ohittaessani ukkonen oli jo hyvin lähellä. Salamat näkyivät kirkkaina valojuovina taivaalla. Ukkosen jyrähtely oli hyvin kuultavissa, vaikka korvatulpat korvissa vaimensivatkin enimmät äänet. Jyväskylän jälkeen alkoi taas sataa. Näkyvyys kävi heikoksi voimakkaasta sateesta johtuen. Onneksi ajolenkki oli jo loppumaisillaan, sillä kuuroluonteiset sateet muuttuivat jatkuvammaksi sateeksi.

Mutkaisilla teillä helteisessä Hämeessä

Kulunut viikko on ollut tosi helteinen. Niinpä en ole viitsinyt lähteä arkena moottoripyörän päälle hikoilemaan. Nyt sään ennustetaan muuttuvan radikaalisti. Siksi päätin lauantaina lähteä matkaan nauttimaan Suomen suvesta koko iltapäiväksi.

Suuntasin kulkuni siirtymätaipaleen jälkeen suosikkimaisemiini Asikkalan Kalkkisiin ja Pulkkilanharjulle. Pulkkilanharjulla oli avattu Karisalmen sillan vieressä oleva kesäkahvilakioski. Niinpä pysähdyin nauttimaan tapojeni mukaan kahvin ja grillimakkaran. Istahdin nauttimaan niitä varjoisaan pöytään motoristin ja pyöräilijän seuraan. Tämä motoristi osoittautui aktiiviseksi juttukaveriksi. Pian selvisi, että hän edusti sitä osaa moottoripyöräilijöitä, jotka ymmärtävät pyörien tekniikkaa. Minä taas kuulun siihen osaan, jonka on huollatettava pyöränsä osaavemmilla. Toki tämä tekninen osaamattomuus ei vähennä yhtään ajamisesta saatavaa nautintoa. Hyvä niin.

Pulkkilanharjulla kioski oli avannut kesäkautensa

Aikamme kolmen porukassa keskusteltuamme, tämä tekniikkaa ymmärtävä motoristi kertoi olleensa polkupyörällä vakavassa onnettomuudessa. Mopoilija oli vasta-auringon sokaisemana ajanut tämän polkupyörällä liikenteessä olevan motoristin päälle. Hän oli kolarin seurauksena kaatunut ja lyönyt päänsä. Yhteentörmäys oli aiheuttanut tälle kaverille aivovamman, jonka myötä hän oli joutunut jäämään työelämästä pois. Arvelin, että pyöräilykypärä olisi varmaan estänyt vamman. Tämä motoristi totesi, että ilman pyöräilykypärää hän olisi todennäköisesti kuollut. Tapahtuman opetus on kahtalainen. Kannattaa käyttää turvavarusteita ja kannattaa elää ja nauttia silloin kun voi. Kaveri tuumasi, että "Sitkuelämää" ei kannata elää. Ihmisten kanssa jutellessa saataa oppia elämän perusviisauksia.

Moottoripyöräreissuni jatkui kesäkahvilasta Iso-Äiniön kautta Hollolan kirkonkylää kohti. Lahden keskustan jälkeen pidin pienen tankkaustauon Kivistönmeän Shellillä. Etsin rakennuksien suoman varjoisan parkkipaikan, johon pysähdyin nautiskelemaan valkosuklaisen Magnum-jäätelön ja kylmän Frezza-juoman. Eräs autoilija päätti hyödyntää samaa varjoista kohtaa. Hän kertoi heti autosta noustuaan olevansa itsekin motoristi. Hän arveli, minun tarkenevan ajoasussani hyvin helteisessä säässä. Kaveri oli aivan oikeassa.

Mutkainen tie Pulkkilanharjun ja Iso-Äiniön välillä

Suuntasin kulkuni Lahden ja Heinolan väliselle vanhalle tielle. Sieltä poikkitietä kohti Pajulahden urheiluopiston seutua. Ruuhijärven kylällä pysähdyin kuvaamaan tienvarressa kasvavia lupiineja. Ruuhijärveltä lähestyessäni Vierumäkeä, päätin vielä ajaa kohti Nastolaa. Puhtaasti mutkaisen tien houkuttelemana.

Vierumäeltä siirryin Heinolaan vanhaa kantatietä ja suuntasin kulkuni klassisen mutkaiselle ja mäkiselle Marjoniementielle. YouTubesta löytyy Marjoniementieltä videopätkiä, joista yksi esimerkki seuraavassa.

Tiellä oli 60 km/h -nopeusrajoitus, mutta siitä huolimatta mutkat tuntuivat tiukoilta. Ajamiseen ja ajolinjoihin piti oikein keskittyä. Päällysteen loppumisen jälkeen piti taiteilla jokunen kilometri soratietä. Siitä selvittyäni kävin nauttimassa kupillisen kahvia Mani-Baarissa Kalkkisissa. Paluu Keski-Suomeen sitten jo tutuiksi tulleiden Nuoramoisten ja Kalhon kylien kautta. Noin seitsemän tuntia leppoisaa moottoripyöräilyä mutkaisista teistä ja taukopaikoista nauttien. Maisemien ikuistamista blogiin ja jatkuvaa pientä hikoilua.