Mutkaisilla teillä helteisessä Hämeessä

Kulunut viikko on ollut tosi helteinen. Niinpä en ole viitsinyt lähteä arkena moottoripyörän päälle hikoilemaan. Nyt sään ennustetaan muuttuvan radikaalisti. Siksi päätin lauantaina lähteä matkaan nauttimaan Suomen suvesta koko iltapäiväksi.

Suuntasin kulkuni siirtymätaipaleen jälkeen suosikkimaisemiini Asikkalan Kalkkisiin ja Pulkkilanharjulle. Pulkkilanharjulla oli avattu Karisalmen sillan vieressä oleva kesäkahvilakioski. Niinpä pysähdyin nauttimaan tapojeni mukaan kahvin ja grillimakkaran. Istahdin nauttimaan niitä varjoisaan pöytään motoristin ja pyöräilijän seuraan. Tämä motoristi osoittautui aktiiviseksi juttukaveriksi. Pian selvisi, että hän edusti sitä osaa moottoripyöräilijöitä, jotka ymmärtävät pyörien tekniikkaa. Minä taas kuulun siihen osaan, jonka on huollatettava pyöränsä osaavemmilla. Toki tämä tekninen osaamattomuus ei vähennä yhtään ajamisesta saatavaa nautintoa. Hyvä niin.

Pulkkilanharjulla kioski oli avannut kesäkautensa

Aikamme kolmen porukassa keskusteltuamme, tämä tekniikkaa ymmärtävä motoristi kertoi olleensa polkupyörällä vakavassa onnettomuudessa. Mopoilija oli vasta-auringon sokaisemana ajanut tämän polkupyörällä liikenteessä olevan motoristin päälle. Hän oli kolarin seurauksena kaatunut ja lyönyt päänsä. Yhteentörmäys oli aiheuttanut tälle kaverille aivovamman, jonka myötä hän oli joutunut jäämään työelämästä pois. Arvelin, että pyöräilykypärä olisi varmaan estänyt vamman. Tämä motoristi totesi, että ilman pyöräilykypärää hän olisi todennäköisesti kuollut. Tapahtuman opetus on kahtalainen. Kannattaa käyttää turvavarusteita ja kannattaa elää ja nauttia silloin kun voi. Kaveri tuumasi, että "Sitkuelämää" ei kannata elää. Ihmisten kanssa jutellessa saataa oppia elämän perusviisauksia.

Moottoripyöräreissuni jatkui kesäkahvilasta Iso-Äiniön kautta Hollolan kirkonkylää kohti. Lahden keskustan jälkeen pidin pienen tankkaustauon Kivistönmeän Shellillä. Etsin rakennuksien suoman varjoisan parkkipaikan, johon pysähdyin nautiskelemaan valkosuklaisen Magnum-jäätelön ja kylmän Frezza-juoman. Eräs autoilija päätti hyödyntää samaa varjoista kohtaa. Hän kertoi heti autosta noustuaan olevansa itsekin motoristi. Hän arveli, minun tarkenevan ajoasussani hyvin helteisessä säässä. Kaveri oli aivan oikeassa.

Mutkainen tie Pulkkilanharjun ja Iso-Äiniön välillä

Suuntasin kulkuni Lahden ja Heinolan väliselle vanhalle tielle. Sieltä poikkitietä kohti Pajulahden urheiluopiston seutua. Ruuhijärven kylällä pysähdyin kuvaamaan tienvarressa kasvavia lupiineja. Ruuhijärveltä lähestyessäni Vierumäkeä, päätin vielä ajaa kohti Nastolaa. Puhtaasti mutkaisen tien houkuttelemana.

Vierumäeltä siirryin Heinolaan vanhaa kantatietä ja suuntasin kulkuni klassisen mutkaiselle ja mäkiselle Marjoniementielle. YouTubesta löytyy Marjoniementieltä videopätkiä, joista yksi esimerkki seuraavassa.

Tiellä oli 60 km/h -nopeusrajoitus, mutta siitä huolimatta mutkat tuntuivat tiukoilta. Ajamiseen ja ajolinjoihin piti oikein keskittyä. Päällysteen loppumisen jälkeen piti taiteilla jokunen kilometri soratietä. Siitä selvittyäni kävin nauttimassa kupillisen kahvia Mani-Baarissa Kalkkisissa. Paluu Keski-Suomeen sitten jo tutuiksi tulleiden Nuoramoisten ja Kalhon kylien kautta. Noin seitsemän tuntia leppoisaa moottoripyöräilyä mutkaisista teistä ja taukopaikoista nauttien. Maisemien ikuistamista blogiin ja jatkuvaa pientä hikoilua.