sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kanttarellipitsa tortillalettupohjaan

Kuivan kesän jälkeen tulleet sateet ovat elokuun aikana saaneet metsäsienet kasvamaan. Keltavahveroita voi yleensä löytää koivikoista tai metsistä, joissa koivua kasvaa sekapuuna. Kanttarelli on maukas sieni, joka on helppo laittaa ruuaksi. Keltavahvero ei tarvitse kuin roskista puhdistamisen. Sen jälkeen se on paistinpannulla paiston jälkeen valmis nautittavaksi.

Kanttarellipitsan (kanttarellipizzan) valmistus alkaa keltavahveroiden paistolla


Tällä erää valmistettiin kokeilunomaisesti kanttarellitäytteiset pitsat tai pizzat, miten kukakin haluaa ilmaista. Kanttarelleista paistettiin ensin vesi pois paistinpannulla. Sen jälkeen paistossa voita ja öljyä makua antamaan. Sienet maustettiin pannulla muutamalla murskatulla valkosipulin kynnellä, sipulilla, musta- ja valkopippurilla ja tietysti suolalla. Pitsat koottiin valmiisiin tortillalettupohjiin. Tomaattipyreestä ja ketsupista saatiin pitsan tomaattipohja. Kokeiltiin sekä kanttarellipitsoja että kanttarellipalvikinkkupitsoja. Mielestäni palvikinkku jyräsi sienen makua, joten pelkkä sieni toimi pitsoissa parhaiten. Molempiin pitsaversioihin laitettiin kuorrutteeksi raastettua juustoa. Ohuen tortillalettun päälle koottu sienipitsa on kaiketi pitsaksi aika vähähiilihydraattinen.

Pitsaksi vähähiilihydraattinen kanttarellipitsa

maanantai 22. elokuuta 2011

Leikkuupuimureita ja moottoripyöräilijöitä

Hiostavan kuuma kesä on vaihtunut loppukesäksi. Viime aikoina olen käyttänyt jo ajopuvun irrotettavia toppavuoria kaikkein viileimmillä keleillä. Eilen oli puolilta päivin pilvistä ja 17 astetta lämmintä. Niinpä en irrottanut vuoria, vaan lähdin topattuna liikkeelle. Alkumatkasta taivas oli niin pilvessä, että pukeutuminen oli sopivaa.



Korpilahdentieltä suuntasin kulkuni tänä kesänä uudestaan päällystetylle Luhangan ja Sysmän väliselle tielle. Tuo tie onkin ollut tämän kesän oivallisessa kunnossa, mutkainen ja rantamaisemallinen tie on kuin motoristille tehty. Useampi motoristi tulikin vähän puolen päivän jälkeen vastaan tuolla tiellä. Luhangantie vie Luhangan taajaman ohi ja Päijänteen rantoja pitkin Sysmään. Nuoramoisten ja Kalkkisten kautta jatkoin Pulkkilanharjun harjumaisemiin.























Kahvittelutauolla kesäkioskilla juttelin parin motoristin kanssa. Yamaha FJR -motoristin kanssa juttelimme ennen matkamme jatkoa pyöriemme ajo-ominaisuuksista. Olen muutamia kertoja ajanut FJR:llä ja totesin sen olevan erinomainen matkapyörä vääntävällä moottorilla ja vakaalla ajokäytöksellä. Oma pyöräni, BMW K 1200 S on hieman sporttisempi. Pyöräni on FJR:ää herkempi käänneltävä mutkaisilla teillä. Yamahan matkamalli on erittäin suosittu pyörämalli liikenteessä, joten on varmaankin erinomainen matkapyörä yksin tai kaksin ajeltaessa.

Pulkkilanharjulta jatkoin matkaani Hollolan kirkonkylään, Messilään ja 4-tien ylityksen jälkeen Orimattilaan. Aurinko alkoi paistaa ja sen myötä ilma lämpeni. Toppavuori ajopuvun alla oli liikaa. Tuli mieleen kesän hiostavat hetket. Poutasää oli houkutellut leikkuupuimureita pelloille puintitöihin. Samoin viljakärryllisiä traktoreita oli tien päällä. Aurinkoinen viikonloppusää oli luonnollisesti houkutellut useita motoristeja liikenteeseen. Liekö ajatelleet niin kuin itsekin, että nyt sitä on ajettava kun on vielä sään puolesta mahdollista. Jos syyskuu sattuisi olemaan sateinen, saattavat mainiot ajokelit olla tämän suven osalta kortilla.

Matkareittini jatkui Nastolaan, Uuteenkylään, Jaalaan ja Kouvolantietä Heinolaan. Ennen 4-tielle tuloa pysähdyin nauttimaan kupposen kahvia ja erinomaisen makuisen hampurilaisen grillikioskille. Matkani jatkui 5-tietä Kuortin ABC:lle. Olin jo ollut matkassa lähes 400 kilometriä. Päätin nauttia kupillisen kaakaota Kuortissa. Paluuliikenteen autoilijoita oli ABC:n parkkipaikat täynnä, sillä olin paluuliikenteen aikaan liikenteessä. Käytyäni Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa suuntasin kulkuni Pertunmaalta Joutsantien kautta Keski-Suomeen. Mukava iltapäivän ajolenkki suotuisissa olosuhteissa. Aistittavissa oli kuitenkin kesän kääntyminen syksyä kohti. Toivottavasti vielä tulee poutaisia viikonloppuja lisää. Kuluneen viikonlopun aikana tuli noin 1000 kilometriä lisää pyörän matkamittariin.

BMW K1200 S:n takuuhuolto ja Michelin Pilot Road 3 -renkaat

BMW:ltä tuli kutsu K 1200 S -pyörämallin takajousituksen linkun takuuhuoltoon. Tilasin huollon Jyväskylästä Kuvan moottoripalvelulta. Sain huollon nopeasti ja samalla sovittiin jo kuluneiden renkaiden vaihdosta uudempiin. Ajoin noin 10 000 kilometriä viime kesänä vaihdetuilla Mezelerin Z 6 -renkailla. Renkaiden ajo-ominaisuudet olivat ajossani aivan riittävät. Takarenkaan kuluneisuutta on vaan ollut vaikea arvioida, sillä tuossa rengastyypissä ei ole keskellä mitään kuviontia. Niinpä päätin vaihdattaa Michelinin Pilot Road 3 -renkaat. Niissä on takarenkaassakin keskellä kuvionti, joten niiden kulumista on helpompi seurata. Kuvan moottoripalvelun huollossa kerrottiin näiden renkaiden olevan sateella Mezelerejä paremmat.



Uusien kulumattomien renkaiden myötä moottoripyöräni kääntyvyys parantui selvästi. Pyörä lähtee kallistumaan herkemmin ja kääntyy sitä myöten helpommin. Toivottavasti Michelinien kulutuskestävyys on myös hyvä, sillä renkaat ovat ajossa tuntuneet tosi hyviltä. Huollon yhteydessä kävi ilmi, että nokkaketjun kiristäjä oli käynyt äänekkääksi. Niinpä se päätettiin vaihtaa. Nyt pyörä käynnistyy vähemmillä äänillä ja käy sivistyneemmin.