Olen käynyt jo monena vuotena sekä varsinaisilla vuosittaisilla moottoripyörämessuilla, että pienemmissä vastaavissa tapahtumissa. Joskus olen ollut matkassa yksin, välillä ystäväpiiriini kuuluvien motoristien kanssa. Aikaisimpina vuosina olen haaveillut messuilla kiiltäviksi puunattuja pyöriä, tarjolla on ollut toinen toistaan houkuttelevampia vaihtoehtoja. Olo on ollut messuilla poikamaisen innostunut, kun pyöriä on päässyt koeistumaan. Pyörän selässä on voinut hetken haaveilla, miltä sillä tuntuisi päästellä. Kipinä moottoripyörän hankintaan jäi, kun teinivuosien jälkeen jouduin luopumaan kevytmoottoripyörästäni.
Messupäivän jälkeen paluumatkalla on sitten joutunut palaamaan arkisiin ajatuksiin ja valmistautumaan maanantain työarkeen. Olen mieltänyt moottoripyöräilyn niin kalliiksi harrastukseksi, että olen yrittänyt pysyä siitä erossa. Toki jo monena vuotena on varsinkin keväällä ollut suuri houkutus hankkia pyörä.
Messupäivän jälkeen paluumatkalla on sitten joutunut palaamaan arkisiin ajatuksiin ja valmistautumaan maanantain työarkeen. Olen mieltänyt moottoripyöräilyn niin kalliiksi harrastukseksi, että olen yrittänyt pysyä siitä erossa. Toki jo monena vuotena on varsinkin keväällä ollut suuri houkutus hankkia pyörä.
Aikaisemmin olin haaveillut sporttisista japanilaisista pyöristä. Hieman toki mietitytti, mikä olisi itselle sopiva vaihtoehto - riittäisikö 600 kuutioinen vai pitäsikö olla miehekäs litranen. Pitkän aikaa suosikkini oli kompromissi siitä väliltä Suzukin GSXR 750. Tuota vaihtoehtoa en tullut koeajaneeksi, joten arvoitukseksi jäi.
Miksi sitten päädyin BMW:hen? Matkasportti on mukavampi ajoasennoltaan kuin puhdas sportti. Ulkonäkö kuitenkin melkein yhtä urheilullinen. Kätevät sivulaukut olivat pyörässä valmiina. Kardaanivedon arvelin myös olevan käytännöllinen. Kaupat tein sitten ilman koeajoa. Pyöräkuume kun oli jo tosi pahaksi yltynyt. Päätöstä helpotti pyörään myönnetty kuuden kuukauden takuu. Eikä ostopäätöstä ole todellakaan tarvinnut katua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti