Aloitin sijoittamisen vuoden 1999 syksyllä. Olin saanut opinnot päätökseen ja päässyt vuoden alusta töihin. Työpaikka tuntui turvatulta, joten olin valmis miettimään riskisiäkin sijoitusvaihtoehtoja säästöön jääville rahoille. Tuolloin asuin vanhempieni osakehuoneistossa, joten asuminen oli edullista. Taloudessa elettiin voimakasta nousukautta. Pankit ja rahastoyhtiöt markkinoivat aktiivisesti sijoitusrahastojaan. Kiinnostuin osakerahastojen tuottomahdollisuuksista.
Ymmärsin jo tuolloin, että hyvää tuottoa ei voi saada ilman riskiä. Niinpä päätin perehtyä osakesijoittamiseen. Luin Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -kirjan ja Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren Vaurastuminen [varteenotettava vaihtoehto] -kirjan. Vaikka itse en ole varsinaisesti taloutta opiskellut, olivat molemmat teokset helposti ymmärrettäviä. Mieleeni jäi Puttosen ja Kivisaaren esittämät rikastumisen mahdollisuudet. Heidän mukaansa vaurastua voi naimalla rikkaan, lottovoitolla, menestyksekkään yrityksen perustamisella tai sijoittamalla pörssiosakkeisiin. Miettiessäni todennäköisyyksiä noille vaihtoehdoille, päätin yrittää vaurastumista osakkeiden avulla.
Sijoitin syksyn 1999 ja talven 2000 aikana osake- ja yhdistelmärahastoihin. Tuolloin elettiin teknologiahuumaa. Rahastojen arvot nousivat nopeasti, sillä teknologiayhtiöiden osakkeiden arvot olivat kovassa nousussa. Muistan näin jälkikäteen hyvin, että varoittelevia kommenttejakin kuului markkinoiden arvostuksista. Teknologiaosakkeissa maksettiin hurjista tulevaisuuden tuotto-odotuksista. Sijoitusharrastuksen jatkumisen kannalta tuli tehtyä järkevä liike. Kun osakearvostukset ja sitä myöten rahastojen arvot tuntuivat liian korkeilta, mietin mitä tehdä. Kuin sattumalta tarjoutui sopiva pieni asunto ostettavaksi. Lunastin suurimman osan rahastoista. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisi pitänyt lunastaa kaikki rahastot. Pörssit kääntyivät useammaksi vuodeksi laskuun kevään 2000 jälkeen. Jouduin asunnon hankintaan varten ottamaan merkittävän määrän lainaa, mutta ainakin huonekalujen hankinnan sain rahoitettua rahastoista saaduilla voitoilla.
Laskevien osakemarkkinoiden aikaan 2001-2003 aloitin perehtymisen osakesijoittamiseen. Tuolloin seurasin kirjoituksia ja arvioita eri yhtiöistä. Päätin ostaa osakkeita, kun talouden toipuminen teknokrapulasta alkoi varmistua. Niinpä syksyllä 2003 ostin netin kautta ensimmäiset osakkeeni. Sijoitin Marimekkoon, Fortumiin ja UPM-Kymmeneen. Minulla on vieläkin osakesalkussani noita ensimmäisiä hankintoja. Nyt voi todeta, että nuo osakevalinnat osuivat kohtuullisesti kohdalle. Kaikkien noiden yhtiöiden arvostus on nyt vähintään sama kuin hankintahetkellä. Lisäksi kaikki yhtiöt ovat maksaneet vuosittain mukavat osingot. Osakesijoittajaa on verotuksellisesti suosittu, sillä osingoissa on ollut huojennettu pääomavero.
Kasvatin osakesalkkuani uusilla sijoituksilla eri yhtiöihin lisäten yrityskohtaista hajautusta. Kun taas 2007 alkoivat yritysten arvostukset tuntua haastavilta, lopetin osakkeiden hankinnat. Ylimääräisestä käteisestä tein määräaikaisia pankkitalletuksia. Talletuskorot taisivat olla noissa jotain 4-5% luokkaa. Näin jälkikäteen arvioituna olisi konepajaosakkeet kannattanut myydä. Finanssikriisin aikaan niiden arvostukset suorastaan romahtivat. Taas jälkiviisaana voi todeta, että kun taloudessa tuntui kaikki menevän pieleen syksyllä 2008 ja talven 2009 aikana, olisi pitänyt kaikki käteinen raha työntää osakkeisiin. Niin ja tehostaa tuottoa ottamalla halpaa lainarahaa osakesijoituksiin. Näin suurta riskiä en ollut kuitenkaan valmis ottamaan. Olen kuitenkin ollut sijoittajana varovainen, vaikka osakkeisiin olen sijoittanutkin ajoittain isolla osuudella.
Viimeiset pari vuotta olen lisännyt sijoitusteni osakeosuutta. Perusteluina valinnoilleni matalat korot, talouden oletettu elpyminen ja finanssikriisin myötä alhaiset osakkeiden arvostukset. Myös vaihtoehtoisten sijoitusten huonot tuotto-odotukset ovat jättäneet osakkeet lähes ainoaksi vaihtoehdoksi. Toki kulta olisi ollut hyvä sijoituskohde, mutta kukapa tietää vaikka siinä on parhaillaan hintakupla?
Minulla on tavoitteena sijoittaa markkinatilanteen niin salliessa ylimääräiset rahat osakkeisiin. Keväisin saaduilla osingoilla ostan lisää osakkeita, jolloin osakkeiden lukumäärä kasvaa vuosittain. Lisääntyvän osakeomistuksen pitäisi pitkässä juoksussa tuottaa yhä enemmän osinkoja. Tavoitteena on, että osingot olisivat joskus tulevaisuudessa merkittävä palkan jatke. Jos osakesalkkua voi kasvattaa vuosien varrella suunnitellusti, voi se olla myös merkittävä vanhuuden turva. Olen siis markkinoilla pitkällä tähtäimellä. Tyylini ei ole spekuloiva päiväkauppa, siihen ei osaamiseni riitä. Tavoitteena on pitkäjänteinen osakesäästäminen, jossa osakkeita hankitaan lisää. Lisätuottoa voi saada, jos osaa markkinoiden arvostushäiriöt hyödyntää. Eli ostoista pidättäytyminen arvostushuipuilla ja reilummat hankinnat markkinoiden ollessa pelon vallassa.
Osakesijoittajana aika on rahaa, koska korkoa korolle ilmiö voimistuu ajan kuluessa. Siksi olenkin hieman harmitellut, kun en hankkinut osakkeita jo opiskeluaikana. Jos tämä teksti kannustaa Sinua sijoittamisen aloittamisessa, hyvä niin. Mitä nuorempi olet, sitä paremmat mahdollisuudet Sinulla on. Sijoittamiseen kannattaa perehtyä, jotta suurimmilta hölmöilyiltä voi välttyä. Jossain vaiheessa riski kannattaa ottaa ja aloittaa. Sitten harrastus vie todennäköisesti mukanaan. Niin minulle ainakin kävi.
Vastuuvapaus. Tämä kirjoitus ei ole sijoitussuositus. Vain kertomus omista kokemuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti